Tuska 2018 - kolmas päivä


Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja vedettiin aamupalat kaikessa rauhassa. Festivaalialueelle ei ollut mikään kiire. Sää oli jälleen varsin suosiollinen, joskin hieman tuulinen, joten menimme taas Dallapénpuiston pihakirppikselle. Mukaan lähti tälläkin reissulla muutama CD-levy, muun muassa Jesua ja Stevie Wonderia, ja rättiosastoltakin löytyi tällä kertaa kivaa kesävaatetta. Ostoskierroksen jälkeen menimme syömään Soi Soi-kasvisravintolaan. Seitanannokset olivat todella runsaat ja hyvät. Vielä piipahdus veljen ja tämän avovaimon asunnolla pakkaamassa kamat ja loppu viimein kohti Suvilahtea.

Heil seitan!


Aikomuksena oli mennä väijymään ensimmäisenä Emperor -solisti Ihsahnin sooloprojekti Helsinki Stagen teltan suojiin. Olimmekin paikalla parahiksi kun karismaattinen herra tepasteli yhtyeineen lavalle. Parin biisin jälkeen jatkoimme matkaamme. Materiaali oli hienosti soitettua ja ideaa löytyi, mutta perusjunttina en saanut yhtään enempää tästä irti kuin edellisen päivän Emperor-vedostakaan. En ehkä ollut oikeassa mielentilassa tai jotain. Tallustimme tsekkaamaan mitä Lauri Porra Flyover Ensemble touhusi samaan aikaan Inferno Stagella. Lavalla tapahtui kyllä paljon hienoja asioita ja puikoissa oli useita Suomen tämän hetken ykkösmuusikoita. Kitaristi Mikko Kosonen esimerkiksi tilutti parhaillaan kun astuimme saliin sisälle. Tätäkin ohjelmanumeroa katselimme oikeasti vain pienen tovin ennen kuin lähdimme hortoilemaan pitkin festarialuetta. Ehkä joku kolmannen päivän festariväsymys yllätti hetkeksi?

Ihsahn


Ensin meinasimme hakea 3Kaverin jäätelökioskista jäätelöt, mutta samoissa aikeissa tuntui olevan aika moni muukin. Viereisessä smoothiekioskissa ei ollut jonoa, joten menimmekin hakemaan terveyspehmiöt. Omani oli hattuni värinen, eli kauniin vihreä ja Karvanaama valitsi punertavan marjasekoituksen. Hyviä oli molemmat. Pahaa aavistamattomina käyskentelimme auringonpaisteessa mukit kädessämme kun yht'äkkiä kuului nopea losahdus. Karvanaama totesi ilmekään värähtämättä, että hänen smoothiensa oli nyt juotu. Lokki, perkele, onnistui tähtäämään suoraan Karvanaaman mukiin! Ai saatana, että minä nauroin! Karvanaamaa ei naurattanut.

Epäonnekkaan smoothiehetken jälkeen oli onneksi tarjolla lisää ohjelmaa. Länsinaapuristamme meitä oli saapunut viihdyttämään 80-luvun ihme Europe. Bändi, jonka kohdalla etukäteen moni kysyi minulta: ”Europe? TUSKASSA?” Niinpä. Toisaalta miksipä ei. Tuska on ohjelmistoltaan kuitenkin tosi monipuolinen festari, eikä pelkästään mitään kukkahattuporukan säikyttelyä ja saatananpalvontaa. Miksei siis yksi autenttinen hard rock-yhtyekin mahtuisi mukaan? Kiinnostunutta yleisöä oli ainakin saapunut paikalle runsaasti, vaikka sunnuntai muuten olikin se hiljaisin festaripäivä. Europe saapui lavalle ja viimeisenä lavalle ampaisi solisti Joey Tempest. Siis ampaisi ei ole liioittelua. Kysyin Karvanaamalta, että olikohan Tempest vetäissyt viivat just ennen lavalle saapumistaan? Meno vaikutti melkoiselta ja hän tuntui olevan todella kovassa vedossa, vai sanoisinko jopa, eniten innoissaan. Näin minä yhden tosifaninkin, joka juoksi tanssien, tuulettaen ja huutaen kohti eturiviä heti saapuessaan paikalle. Vaikka en ehkä itse tempautunut noin kovasti tunnelmaan, niin kyllähän show oli varsin hyvän mielen kamaa. Eturivissä meno näytti olevan kovastikin katossa. Tempest jutteli välillä selvällä suomen kielellä: ”Hevi meininki!” ja kyseli yleisöltä: ”Onko vielä krapula?”. Keikalla kuultiin paljon uudempaa materiaalia, mutta oli mukana myös 80-luvun lopun kamaa. Keikan loppua kohden alkoi sitten jo kuulua niitä yhtyeen tunnetuimpia hittejä kuten ”Cherokee” ja ”Rock The Night”. Jossain vaiheessa mulkaisin mitä Karvanaama puuhasi nenä kiinni puhelimen ruudussa. Teki kuulemma kauppalistaa... Keikka ei siis ollut aivan täydellisen vangitseva. Keikalla ei yllättäen tullut yhtään kunnon liimaballadia, joita olisin olettanut Europen kaltaisen vanhan tukkahevibändin soittavan. Ehkä bändi oli ajatellut, ettei sellainen kama uppoaisi metallifesteillä niin hyvin. Keikan kruunasi tietenkin vanha kunnon ”Didu diii duu” eli ”The Final Countdown” jonka aikana yleisö viimeistään intoutui. Ihan kiva nähdä tällaisia lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja bändejä vielä täysissä voimissaan.

Europe


Europen aikana olimme jo ennakoineet tulevaa ja siirtyneet Helsinki-lavan vieressä olevalle anniskelualueelle. Siellä oli aloittamassa pian Europen jälkeen amerikkalainen Clutch. Erilaisia rockmusiikin tyylilajeja ja punkia yhdistelevä bändi oli saanut paikalle oikein kivasti porukkaa ja monesta ympärillä olevasta t-paidasta saattoi lukea, mikä bändi lavalle oli seuraavaksi kapuamassa. Teltta alkoi täyttyä ja ennen keikkaa väkeä oli paikalla jo reilusti. Keikka tärähti käyntiin reippaasti biisillä ”X-Ray Vision”. Päät alkoivat nyökkäillä joka puolella ja tuli olo, että nyt mennään. Laulaja Neil Fallon on energinen keulakuva ja eli koko kropallaan mukana eleineen ja ilmeineen. Välillä hän kävi ottamassa lavan sivulla vesihörppyä ja sitten taas mentiin. Koko keikka oli aivan mahtavaa groovea ja svengiä täynnä. Oli hauskaa kuulla myös materiaalia syyskuussa julkaistavalta uudelta levyltä. Tuli fiilis, että kun Clutch alkaa soida autossa, niin keskinopeus nousee huomaamatta. Ja kohti kotia olikin Cluthin jälkeen lähdettävä ajelemaan. Kävimme vielä ennen alueelta poistumista Varustelekan teltassa ostamassa Saksan armeijan maastotakit vitosella per kappale. Hauskaa oli se, että sekä minä että karvanaama löysimme ensimmäisellä kokeilulla itsellemme sopivat rotsit sekavasta läjästä.

Clutch


Tuska-viikonloppu oli nimensä vastaisesti tosi leppoisa ja viihdyttävä. Tuli nähtyä kivoja ihmisiä ja kuultua hyvää musiikkia kuten festivaaleilla kuuluukin. Majoitus oli parasta mitä tarjolla on, kelit paranivat loppua kohden, järjestelyt festivaalialueella toimivat hienosti, vessat olivat siistit, en nähnyt nälkää enkä nääntynyt janoon. Merkkaritiskin pitkästä jonotusajasta ja ihmisten smoothiemukiin paskantavasta lokista miinuspisteet, mutta annan koko viikonlopulle arvosanaksi 4/5. Seuraavaksi blogi matkaa Joensuuhun ja Ilosaarirockiin. Jaksaa jaksaa!

Kommentit