Tuska 2018 - kolmas päivä
Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja
vedettiin aamupalat kaikessa rauhassa. Festivaalialueelle ei ollut
mikään kiire. Sää oli jälleen varsin suosiollinen, joskin hieman
tuulinen, joten menimme taas Dallapénpuiston pihakirppikselle.
Mukaan lähti tälläkin reissulla muutama CD-levy, muun muassa Jesua ja Stevie Wonderia, ja
rättiosastoltakin löytyi tällä kertaa kivaa kesävaatetta.
Ostoskierroksen jälkeen menimme syömään Soi
Soi-kasvisravintolaan. Seitanannokset olivat todella runsaat ja
hyvät. Vielä piipahdus veljen ja tämän avovaimon
asunnolla pakkaamassa kamat ja loppu viimein kohti Suvilahtea.
![]() |
Heil seitan! |
Aikomuksena oli mennä väijymään
ensimmäisenä Emperor -solisti Ihsahnin sooloprojekti Helsinki
Stagen teltan suojiin. Olimmekin paikalla parahiksi kun
karismaattinen herra tepasteli yhtyeineen lavalle. Parin biisin
jälkeen jatkoimme matkaamme. Materiaali oli hienosti soitettua ja
ideaa löytyi, mutta perusjunttina en saanut yhtään enempää tästä
irti kuin edellisen päivän Emperor-vedostakaan. En ehkä ollut
oikeassa mielentilassa tai jotain. Tallustimme tsekkaamaan mitä
Lauri Porra Flyover Ensemble touhusi samaan aikaan Inferno Stagella.
Lavalla tapahtui kyllä paljon hienoja asioita ja puikoissa oli
useita Suomen tämän hetken ykkösmuusikoita. Kitaristi Mikko
Kosonen esimerkiksi tilutti parhaillaan kun astuimme saliin sisälle.
Tätäkin ohjelmanumeroa katselimme oikeasti vain pienen tovin ennen
kuin lähdimme hortoilemaan pitkin festarialuetta. Ehkä joku
kolmannen päivän festariväsymys yllätti hetkeksi?
![]() |
Ihsahn |
Ensin meinasimme hakea 3Kaverin
jäätelökioskista jäätelöt, mutta samoissa aikeissa tuntui
olevan aika moni muukin. Viereisessä smoothiekioskissa ei ollut
jonoa, joten menimmekin hakemaan terveyspehmiöt. Omani oli hattuni
värinen, eli kauniin vihreä ja Karvanaama valitsi punertavan
marjasekoituksen. Hyviä oli molemmat. Pahaa aavistamattomina
käyskentelimme auringonpaisteessa mukit kädessämme kun yht'äkkiä
kuului nopea losahdus. Karvanaama totesi ilmekään värähtämättä,
että hänen smoothiensa oli nyt juotu. Lokki, perkele, onnistui
tähtäämään suoraan Karvanaaman mukiin! Ai saatana, että minä
nauroin! Karvanaamaa ei naurattanut.
Epäonnekkaan smoothiehetken jälkeen
oli onneksi tarjolla lisää ohjelmaa. Länsinaapuristamme meitä oli
saapunut viihdyttämään 80-luvun ihme Europe. Bändi, jonka
kohdalla etukäteen moni kysyi minulta: ”Europe? TUSKASSA?”
Niinpä. Toisaalta miksipä ei. Tuska on ohjelmistoltaan kuitenkin
tosi monipuolinen festari, eikä pelkästään mitään
kukkahattuporukan säikyttelyä ja saatananpalvontaa. Miksei siis
yksi autenttinen hard rock-yhtyekin mahtuisi mukaan? Kiinnostunutta
yleisöä oli ainakin saapunut paikalle runsaasti, vaikka sunnuntai
muuten olikin se hiljaisin festaripäivä. Europe saapui lavalle ja
viimeisenä lavalle ampaisi solisti Joey Tempest. Siis ampaisi ei ole
liioittelua. Kysyin Karvanaamalta, että olikohan Tempest vetäissyt
viivat just ennen lavalle saapumistaan? Meno vaikutti melkoiselta ja
hän tuntui olevan todella kovassa vedossa, vai sanoisinko jopa,
eniten innoissaan. Näin minä yhden tosifaninkin, joka juoksi
tanssien, tuulettaen ja huutaen kohti eturiviä heti saapuessaan
paikalle. Vaikka en ehkä itse tempautunut noin kovasti tunnelmaan,
niin kyllähän show oli varsin hyvän mielen kamaa. Eturivissä meno
näytti olevan kovastikin katossa. Tempest jutteli välillä selvällä
suomen kielellä: ”Hevi meininki!” ja kyseli yleisöltä: ”Onko
vielä krapula?”. Keikalla kuultiin paljon uudempaa materiaalia,
mutta oli mukana myös 80-luvun lopun kamaa. Keikan loppua kohden
alkoi sitten jo kuulua niitä yhtyeen tunnetuimpia hittejä kuten
”Cherokee” ja ”Rock The Night”. Jossain vaiheessa mulkaisin
mitä Karvanaama puuhasi nenä kiinni puhelimen ruudussa. Teki
kuulemma kauppalistaa... Keikka ei siis ollut aivan täydellisen
vangitseva. Keikalla ei yllättäen tullut yhtään kunnon
liimaballadia, joita olisin olettanut Europen kaltaisen vanhan
tukkahevibändin soittavan. Ehkä bändi oli ajatellut, ettei
sellainen kama uppoaisi metallifesteillä niin hyvin. Keikan kruunasi
tietenkin vanha kunnon ”Didu diii duu” eli ”The Final
Countdown” jonka aikana yleisö viimeistään intoutui. Ihan kiva
nähdä tällaisia lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja bändejä vielä
täysissä voimissaan.
![]() |
Europe |
Europen aikana olimme jo ennakoineet
tulevaa ja siirtyneet Helsinki-lavan vieressä olevalle
anniskelualueelle. Siellä oli aloittamassa pian Europen jälkeen
amerikkalainen Clutch. Erilaisia rockmusiikin tyylilajeja ja punkia
yhdistelevä bändi oli saanut paikalle oikein kivasti porukkaa ja
monesta ympärillä olevasta t-paidasta saattoi lukea, mikä bändi
lavalle oli seuraavaksi kapuamassa. Teltta alkoi täyttyä ja ennen
keikkaa väkeä oli paikalla jo reilusti. Keikka tärähti käyntiin
reippaasti biisillä ”X-Ray Vision”. Päät alkoivat nyökkäillä
joka puolella ja tuli olo, että nyt mennään. Laulaja Neil Fallon
on energinen keulakuva ja eli koko kropallaan mukana eleineen ja
ilmeineen. Välillä hän kävi ottamassa lavan sivulla vesihörppyä
ja sitten taas mentiin. Koko keikka oli aivan mahtavaa groovea ja
svengiä täynnä. Oli hauskaa kuulla myös materiaalia syyskuussa
julkaistavalta uudelta levyltä. Tuli fiilis, että kun Clutch alkaa
soida autossa, niin keskinopeus nousee huomaamatta. Ja kohti kotia
olikin Cluthin jälkeen lähdettävä ajelemaan. Kävimme vielä
ennen alueelta poistumista Varustelekan teltassa ostamassa Saksan
armeijan maastotakit vitosella per kappale. Hauskaa oli se, että
sekä minä että karvanaama löysimme ensimmäisellä kokeilulla
itsellemme sopivat rotsit sekavasta läjästä.
![]() |
Clutch |
Tuska-viikonloppu oli nimensä
vastaisesti tosi leppoisa ja viihdyttävä. Tuli nähtyä kivoja
ihmisiä ja kuultua hyvää musiikkia kuten festivaaleilla kuuluukin.
Majoitus oli parasta mitä tarjolla on, kelit paranivat loppua
kohden, järjestelyt festivaalialueella toimivat hienosti, vessat
olivat siistit, en nähnyt nälkää enkä nääntynyt janoon.
Merkkaritiskin pitkästä jonotusajasta ja ihmisten smoothiemukiin
paskantavasta lokista miinuspisteet, mutta annan koko viikonlopulle
arvosanaksi 4/5. Seuraavaksi blogi matkaa Joensuuhun ja
Ilosaarirockiin. Jaksaa jaksaa!
Kommentit
Lähetä kommentti