Ilosaarirock 2018 – Lauantai

Lauantaiaamu alkoi reippaasti kahdeksalta aamiaisen merkeissä. Seurueemme oli täynnä tarmoa ja kaikki odotimme tohkeissamme alkavaa festivaalipäivää. Aamiaisen jälkeen pulahdimme hotellimme spa-osastolla ja viivähdimme hyvän tovin poreammeessa. Olimme valmiit festaroimaan. Kävelimme hotellilta alueelle helteisessä säässä, mutta onneksi nestehukkaa ei tarvinnut kokea, sillä mukanamme oli vettä ja menovettä.

Karvanaama ja Turkulaisen pariskunnan herrahenkilö olivat etukäteen ilmoittautuneet mukaan tekemään naku-uinnin maailmanmestaruusyritystä ja tähtäsimme alueelle viimeistään neljäksi, jolloin nakuporukan oli tarkoitus pulahtaa. Kolmelta Soundi-lavalla tosin aloitti kovassa nosteessa oleva tamperelaiskokoonpano, Huora, jonka halusimme nähdä. Reipasta punkin ja metallin sävyttämää menoa oli tullut katsomaan moni muukin. Hävettää tunnustaa, mutta en ollut aiemmin nähnyt bändiä livenä joten olikin jo aika todistaa mistä jengi vouhottaa. Kyllähän meininki pursuili energiaa ja jytkettä ja ymmärrän miksi moni leuhottaa yhtyettä. Huoraa katselimme tovin ennen kun oli jo siirryttävä kohti rantaa ja nakuilua.

Huora oli houkutellut paikalle paljon porukkaa.

Rentolavalla lopetteli keikkaansa Värttinä ja heitä feattaamassa ollut Paleface. Jäimme Turkulaisedustajistomme naispuolisen jäsenen kanssa rannan anniskelualueelle katsomaan miten maailmanennätyksen kanssa käy. Porukkaa valui koko ajan paikalle lisää ja pian ranta oli sakeanaan vihreään pipoon sonnustautuneita nakupellejä. Odotus oli pitkä ennen kuin porukka päästettiin kirmaamaan veteen. Kisaan osallistujilla oli tunnelma korkealla ja väki jaksoi hienosti lillua järvessä vaadittavat viisi minuuttia. Harmi kyllä väkeä olisi pitänyt olla kelteisillään järvessä vielä reilusti enemmän, jotta maailmanennätys olisi tavoitettu. Osallistujia oli Radio Rockin mukaan 1531 ja se riitti tällä kertaa vain Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuteen. Naku-uinnin jälkeen Rentolavalla aloitti Von Hertzen Brothers, jota ei jäänyt katselemaan kovinkaan suuri yleisö. Ehkä naku-uimareilla oli kiire kuivattelemaan ja täydentämään juomavarastojaan, koska ranta näytti niin tyhjältä?

Naku-uimareiden vaatteet odottivat rannalla paperipusseissa

Meidänkin porukalla alkoi olla nälkä ja koska seuraavaan kiinnostavaan ohjelmanumeroon oli aikaa, lähdimme etsimään ruokaa. Ilosaarirockissa ei todellakaan ole koskaan ollut ongelmia hyvän ruoan löytämisen suhteen. Tarjontaa on niin paljon, että iskee jopa valinnanvaikeus. Turkujaoston naisjäsen halusi muikkuja ja niitäkin toki löytyi. Me Karvanaaman kanssa haimme herkkueväät Kerubin grillistä ja kyllä maistui! Eväiden jälkeen hakeuduimme kohti Metelli-teltan anniskelualuetta. Metelli-teltassa aloitti K-X-P , joka oli viimeksi ilostuttanut Ilosaaren yleisöä vuonna 2016. Elektronista musiikkia tehokeinonaan käyttävä yhtye oli lavalla mustissa kaavuissa ja savukone pumppasi. Meno oli oikein mukavaa ja rytmikästä. Rumpuja takoi kuulemma rumpumaestro Anssi Nykänen. Mustan kaavun alta häntä tosin oli mahdoton tunnista. Hänestä on kyllä moneksi.

Hämyinen K-X-P

Seuraavaksi tepastelimme Soundi-lavalle kuuntelemaan M-yhtyettä. M nimen takaa löytyy alunperin Kuhmosta Lahteen muuttanut Minja Koski, joka on musiikkiuransa lisäksi tuttu myös teatterimaailmasta. Paikalla oli ilo nähdä mukavasti väkeä, mutta pääsin kuitenkin aivan lavan etualalle fiilistelemään. Levyltä kuunneltuna M on mystistä ja jollain tavalla hieman haikeaa. Mieleen tulee hieman Portishead. Livenä kuultuna ja nähtynä haikeus ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä mielessä. Minja Kosken esiintyminen on varmaa ja hymy loisti kasvoilla. Yleisössä oli selvästi paljon faneja ja osa porukasta lauloi mukana. Turkulaiset ystävämme tykästyivät M:ään tai Ämmään, kuten me hyväntahtoisesti sanoimme. Tykkäsin tosi paljon meiningistä ja aion mennä uudelleenkin katsomaan mikäli kohdalle sattuu.

M

M:n jälkeen suuntasimme puskurialueelle ja Turun herra haki narikasta repun, jossa oli monta tölkkiä lämmintä olutta juotavaksi. Autoin juomien tuhoamisessa ja hyvät pohjat olivatkin tarpeen, sillä seuraavaksi oli vuorossa kaljan juontiin sopivaa räimettä. Soundi-lavalla aloitti vuorostaan Helsingistä ja Kouvolasta ponnistava Hard Action. Harmitti, että missasin bändin Tuskassa aikaisen, perjantaisen, soittoajan vuoksi, mutta nyt olin innolla paikalla. Bändiä on verrattu usein naapurimaan rock-koneeseen Hellacoptersiin ja mielestäni vertaus on oikein osuva. Silti näen, että Hard Action tekee omaa juttuaan. Herran jestas kun nimittäin homma toimii! Meininki näytti ja kuulosti oluen marinoimin silmin ja korvin erittäin hyvältä. Livemeininki aiheutti sen, että bändin materiaali tulee viivähtämään levylautasella jatkossakin ja keikoille on päästävä uudestaan!

Hard Action

Hard Action sai minut mukaansa niin täysillä, että seuraavana Metelli-teltassa aloittanut Satyricon jäi hieman sivusuorittajaksi. Ei siinä, tykkäsin kyllä menosta. Bändi toi hienosti pimeyden keskelle lämpöistä kesäiltaa ja jaksoin kaljapäissänikin diggailla menoa yllättävänkin hyvin. Hienon näköistä ja kuuloista toimintaa. Olutta oli kuitenkin virrannut sen verran päivän aikana, että omakin kurkkuni halusi kajauttaa ulos laulun, jos toisenkin, ja seurueemme suunnisti seuraavaksi karaokeen. Oikein mainio loppuhuipennus hauskalle päivälle! Karaokesta jaksoimme vielä kävellä hotellille. Valittelin kyllä matkalla, että jalkoihin sattuu ja se pitikin paikkansa... Hyvä uni kuitenkin auttaa kaikeen, vai auttoiko sittenkään?

Satyricon