Kesäretki Tampereelle – Luku kaksi

Lauantaiaamuna kissat herättivät meidät. Kaverukset tulivat kertomaan, että heidän oli aika päästä ulkoilemaan parvekkeelle. Hetken päästä ruokimme kissat ja teimme myös itsellemme aamupalaa. Lämmitimme vielä aamusaunan ja valmistauduimme löylyissä uuteen päivään. Join yhden aamupäiväoluen ja jostain syystä tuli huono omatunto. Onneksi kohtaus meni nopeasti ohi.

Kävimme ensitöiksemme Alkossa, mutta emme yllättäen ostaneet itsellemme mitään. Päätimme kiittää majapaikan tarjonnuta ihmistä jollain mukavalla pullolla. Juomakauppojen jälkeen ajoimme auton lähemmäs keskustaa ja kävimme piipahtamassa Bonus kirpparilla. Mukaamme lähti Portisheadin tupla CD, uudempaa Venomia viinyylinä ja The Stakeout-yhtyeen LP, jossa muuten bassoa soittaa Turun paras kitaranrakentaja. Kaiken shoppailun tiimellyksessä tuli nälkä ja hiippailimme Gastropub Sohoon. Edellisiltana tarkastettu ruokalista houkutteli. Ruoka tilataan Sohossa perinteiseen brittipubityyliin, eli ensin mennään pöytään, valitaan listasta halutut annokset, tarkistetaan pöydän numero ja mennään tekemään tilaus tiskiin. Saavuimme hyvään aikaan paikalle, sillä meitä ennen pöydissä oli vain kaksi pariskuntaa ja vasta meidän jälkeemme porukkaa alkoi valua paikalle enemmän. Karvanaama otti Camden burgerin, eli burgerin seitanpihvillä ja minä valitsin englantilaistyyppisen täysin vegaanisen aamiaisannoksen. Olimme tosi tyytyväisiä annoksiin ja pientä annoskateutta tunsimme molemmin puolin. Pakko mainita, että omalla lautasellani ollut savutofukokkeli oli ihan älyttömän hyvää ja ihan loistava idea! Pakko tehdä samaa joskus kotonakin. Ruoan lisäksi palvelu oli ensiluokkaista ja poistuessamme pääsimme sopivasti kiittämään kokkiakin erittäin hyvin tehdyistä sapuskoista.

Olimme ajoittaneet lounaan niin, että ehdimme parahiksi Tammerfest-alueelle katsomaan Raptoria. Kokoonpano oli tehnyt jälleen yhden comebackeistaan. Alunperin tauolle jäädessään, kaverit kertoivat tekevänsä comebackin aina kymmenen vuoden välein, mutta jos oikein muistelen, niin tahti on tainnut hieman tiivistyä viime vuosina. Bongasimme alueelta myös Karvanaaman Helsinkiläisen kaverin, jonka kanssa puimme edellisen illan Tiktak-keikkaa. Kaikki olimme pitäneet siitä paljon. Helsinkiläinen ilmoitti ettei ole koskaan digannut Raptorista, mutta halusi kuitenkin mielenkiinnosta jäädä katsomaan hieman keikan alkua. Lavalla oli DJ-pöytä ja lavasteena useita pumpattuja seksinukkeja. Pian lavalle asteli kaksi heppua, jotka eivät kuitenkaan olleet ketkään bändin kolmesta alkuperäisjäsenestä, eli Jufo III, Kaivo tai Izmo. Kaverit asemoivat itsensä DJ-pöydän taakse. Sitten ilmoille pärähti intro, joka jäljitteli Era-yhtyeen hittiä ”Ameno”. Introssa laulettiin siitä, miten Raptori on perustettu ja haistatettiin periaatteessa paskat kaikille, jotka eivät heitä ymmärrä. Introssa kerrottiin muun muassa bändin synnystä niin, että Kaivo oli valittu mukaan siksi, että hän osaa laulaa ja Izmo siksi, että se näytti hyvältä. Intron jälkeen kolmikko saapui lavalle ja aloitti ohjelman. Ensimmäiset kaksi biisiä olivat ”Raptori” ja ”Karvanoppa Elvis”. Helsinkiläinen poistui paikalta jo ensimmäisen biisin aikana. Seuraavaksi Raptorin kolmikko muistutti tärkeästä asiasta, eli siitä, että rasismi on perseestä. Kolmantena pärähti soimaan ”Tuhansien Sulojen maa”, jonka sanoja oli muutettu enemmän nykyaikaa vastaaviksi. Sulo Aittoniemen sijaan laulussa seikkaili Jussi Halla-aho. Hyvästä sanomasta huolimatta koimme, että olimme nyt nähneet sen mitä olimme tulleet katsomaan ja poistuimme. Vaikka oli ihan nostalgista nähdä ja kuulla livenä lapsuudesta tuttua kamaa, niin vitsi oli vaan yksinkertaisesti mennyt vanhaksi. Alueelta oli pakko lähetä kokonaan pois, sillä seuraavana oli tulossa muun muassa JVG:tä ja sitä ei haluttu jäädä todistamaan.

Raptori

Talsiessamme pois alueelta, sadepilviä alkoi kerääntyä Ratinanniemen ylle uhkaavasti. Hetken päästä vettä jo tippui. Olimme sopivasti Pyynikin Brewhousen kohdalla, joten kävelimme terassille tekemään tilaukset. Hetken aikaa pidimme sadetta terassin aurinkovarjon alla, mutta sade kiihtyi niin, että siirryimme pian sisälle. Nautimme muutamat alkoholittomat oluet ja odottelimme sateen laantumista. Jonkin ajan päästä sade oli hiljentynyt sen verran, että päätimme piipahtaa viemässä kirppariostokset vähän matkan päässä parkissa olevalle autollemme. Edessä oli vielä hieman odottelua, ennen kuin palasimme takaisin Ratinanniemeen seuraavaa keikkaa katsomaan ja menimme vielä toviksi pitämään sadetta ja ”polttelemaan jäitä” Ravintola Wanhaan Postiin. Sade olikin parahiksi lakannut siinä vaiheessa, kun lähdimme takaisin kohti festarialuetta. Matkalla törmäsimme Lahtelaiseen Damngod ja Social Stain -yhtyeissäkin vaikuttavaan basistiin perheineen. He olivat juuri olleet kuuntelemassa festarimeinikiä aidan ulkopuolella. Basistin jälkikasvu kertoi, että JVG oli ollut ihan paska. En kyseenalaistanut tätä. Perhe oli kaupungissa ensisijaisesti Särkänniemen vuoksi. Toivottelimme heille hyvää Tamperetta ja jatkoimme matkaamme, jotta emme myöhästyisi seuraavalta keikalta.

Alueen porteille oli muodostunut jo hieman jonoa, mutta se ei ollut ihme, sillä vuorossa oli Nylon Beat. Löysimme hyvän paikan keikan katseluun ja jäimme odottamaan. Pian lavalle saapuikin ”Naikkarit” bändeineen. Kävi ilmi, että Jonna ja Erin olivat pyytäneet comeback-kiertueelleen kaikki ne, jotka kiersivät heidän kanssaan myös uran huippuaikoina, eli sekä bändi että koko muu crew oli alkuperäistä tanssijoita myöten. Kitarasta näytti puuttuvan ainoastaan Marzi Nyman, jonka muistelen soittaneen alkuperäisessä kokoonpanossa. Minua lämmitti, että toinen lavalla olevista tanssijoista oli Radio Aallostakin tuttu Sohvaperuna, Jari Peltola. Bändi oli totta kai ihan järjettömän kova. Rummuissa takoi muun muassa Anssi Nykänen ja kitaraa soitti Tuomas Wäinölä. Jonna ja Erin näyttivät ihan samalta kuin Nylon Beatin aktiiviaikoina. Eriyisesti Jonna esiintyi aurinkoisesti ja täynnä energiaa. Erin esiintyi aluksi vähän totisempana, mutta tuntui, että hänkin rentoutui mitä pidemmälle keikka eteni. Lavalla nähtiin tanssikoreografioita ja vaihtuvia asuja. Hauska yksityiskohta oli, että jossain vaiheessa Jonnalla oli päällään Tiktakin paita ja Erinillä Gimmelin paita. Oli taas hupaisaa huomata, että vaikka en ole koskaan aktiivisesti yhtyettä kuunnellut, muistin lähes jokaisen biisin. Hyvä esimerkki siitä, miten iso juttu Nylon Beat on Suomessa aikanaan ollut ja on sitä nähtävästi edelleen. Illan aikana kuultiin kaikki hitit aina ”Satasen Lainasta” ”Nännänäänänännännänäähän” eli siis ”Viimeiseen” saakka. Keikan jälkeen tapasimme vielä Helsingin kaverin, joka kertoi katselleensa keikkaa lavan edustalta ja hänen takanaan oli keikan aikana ollut, myös Nylon Beatin sanoituksia, salanimellä ”Sipi Castrén” tehnyt, Ilkka Vainio. Mekin bongasimme Vainion keikan jälkeen ottamassa kaverikuvia faniensa kanssa.

Ihanat Jonna ja Erin, eli Nylon Beat

Keikan jälkeen huomasimme, että oli nälkä. Olimme menossa seuraavaksi Tullikamarille, mutta sitä ennen piipahdimme läheisessä kebab-pitseriassa vönerillä. Plussaa oli, että kyseisestä paikasta löytyi Iskender-vöneriä, jota ei jostain syystä saa Lahdessa mistään, vaikka vöneriä muuten toki löytyykin. Tullikamarilla soitti saapuessamme Maj Karma, jota emme varsinaisesti olleet tulleet katsomaan. Kuuntelimme bändiä hetken, mutta lämpötilan trooppisuus ajoi meidän terassin puolelle aikaa kuluttamaan. Terassilla törmäsimme erääseen Helsingin ja Lahden kautta Tampereelle päätyneeseen jalkapallofaniin, jota oli mukava pitkästä aikaa tavata. Hänkin oli ollut kuuntelemassa Ratinanniemessä bändejä aidan ulkopuolella, mutta Tullikamarille hän oli halunnut tulla varta vasten kuuntelemaan seuraavaksi aloittanutta Lyijykomppaniaa. 

Maj Karma soitti Pakkahuoneella

Meille kävi hassusti, kun oletimme, että Lyijykomppania soittaisi Pakkahuoneen puolella kuten Maj Karma, mutta Lyijykomppania olikin jo aloittanut soiton Klubin puolella ennen kuin tajusimme asian. Onneksi ehdimme vielä hyvin mukaan. Kun astuimme saliin menossa oli biisi ”Isä heiluu kirveellä”. Kuten tuostakin biisin nimestä arvata saataa, ei lavalla paljon duurisointuja illan aikana kuultu. Bändiä kuunnellessa voi hyvin ymmärtää mistä sellaiset yhtyeet kuten Niskalaukaus ja Viikate ovat saaneet vaikutteita. Salissa oli hemmetin kuuma, mutta Lyijykomppanian miehet jaksoivat esiintyä koko keikan tummissa puvuissaan. Ehkä synkkä musiikki suorastaan vaati myös mahdollisimman epämukavan olon esittäjiltään? Ken tietää.

Lyijykomppania tummissa puvuissaan

Lyijykomppanian jälkeen väki kerääntyi Pakkahuoneen puolelle ja siellä aloitti seuraavaksi Viikate. Olen nähnyt yhtyeen monesti, mutta nyt en ollut pitkään aikaan ollutkaan keikalla. Ensimmäisten biisien joukossa kuultiin uuden Tuulenhuuhtomat EP:n nimibiisi ja myöhemmin keikan aikana tuli myös loput EP:n kappaleista. Ehkä parasta Viikatteen keikoissa on aina välispiikit. Puhepuolen hoitavat pääosin solisi Kaarle Viikate ja kitarataituri Arvo Viikate, joiden välinen dialogi etenee miellyttävästi artikuloiden ja spontaanin oloisesti. Jutuissa ei aina ole järkeä, mutta huomaan usein hölmösti hymyileväni juttuja kuunnellessani. Hiteistä kuultiin illan aikana ainakin: ”Oi Pimeys”, ”Myrkynvihreää”, ”Leimu”, ”Unholan Urut” ja ”Tervaskanto”, eikä huteja tullut. Lähdimme hieman ennen keikan loppua tungoksen välttämiseksi narikan kautta pois. Varsin viihdyttävä ilta oli ollut myös Tullikamarilla.

Viikate

Majapaikassa Kissat tulivat kohteliaasti meitä tervehtimään, mutta menivät pian omiin piiloihinsa nukkumaan ja nukkumaan kävimme mekin. Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa. Päästimme kissat toviksi parvekkeelle ja ruokimme heidät, sekä itsemme. Pian sanoimme uusille karvakamuillemme heipat ja lähdimme kohti kotia. Tampereen reissu oli oikein onnistunut. Vaikka viikonloppu oli ollut sateinen, olimme me onnistuneet välttymään pahimmilta sateilta ja tennarit pysyivät kuivina koko reissun. Majoitus oli varsin mukava kissaystävineen ja saunoineen. Saimme syödäksemme hyviä ruokia ja näimme monta mukavaa tuttua ja myös tutustuimme uusiin mukaviin tyyppeihin. Myös Tammerfest oli positiivinen yllätys sikäli, että ohjelmatarjonnasta löytyi meillekin mielenkiintoista katsottavaa. Tampere saa arvosanan 5/5, mutta koko viikonloppu saa arvosanan 4,8/5, koska sade hieman latisti lauantaina fiilistä hetkeksi. Lähes erinomaista.