Kesäretki Tampereelle - ensimmäinen luku

Olin juuri ja juuri toipunut Ilosaariviikonlopusta, kun tuli seuraava perjantai. Meitä odotti tällä kertaa Tammerfest. Majoituksen suhteen emme olleet tarpeeksi ajoissa liikkeellä ja kaikki Tampereen majoitusliikkeet oli buukattu jo aivan täyteen. Karvanaama kyseli etukäteen Facebookin kautta sattuisiko meillä olemaan ketään tuttuja Tampereella, jotka vielä haluaisivat meidät pariksi yöksi nurkkiinsa luuhaamaan. Facebook osoitti voimansa ja yöpaikka järjestyi kahden kissakaverin luota. Ehtona oli, että pidämme kissakaveruksille seuraa sen aikaa, kun heidän oma ihmisensä lomailee mökillä. Kissojen kotiavain kulkeutui kätevästi Lahteen kissojen ihmisen mukana, jonka mökkimatkan varrella kotipitäjämme on.

Kun Karvanaama pääsi töistä, lähdimme matkalle kohti Tamperetta. Määränpää löytyi mutkattomasti ja vastaanotto oli tervetullut. Kaksi mustaa kissaa tuli maukuen meitä ovelle vastaan. Isompi kissoista oli välittömästi meidän kaveri, mutta pienempi piti vielä hieman etäisyyttä. Kissojen oma ihminen oli huolehtinut, että meille on peti ja pyyhkeet valmiina ja sängylle oli jätetty meitä varten myös makeiset. Koska Karvanaama oli täyttänyt juuri edellisenä päivänä vuosia, hänelle oli jätetty syntymäpäivälahjaksi kasa levyjä. Paras mahdollinen vastaanotto. Annoimme kissojen tutustua meihin hetken ja kun kissat jatkoivat muita puuhiaan, söimme pikaisesti eväät, jotka olimme ostaneet matkalta. Sen jälkeen oli jo aika lähteä kohti Ratinanniemeä.

Rannekkeenvaihto sujui ilman mitään turhaa säätöä ja jonojakaan ei portilla ollut. Kävelimme kohti esiintymislavaa ja matkalla katselin millaista ruokavaihtoehtoa festivaalikansalle oli tarjolla. Ruokapuolelta löytyi mukavasti valinnanvaraa. Meille kasvispainotteisen ruoan ystäville oli tarjolla ainakin Härkistä eri muodoissa ja Poppamiehen kojussakin mainostettiin kasvisruokaa. Makeannälkään oli munkkikahvilaa ja jätskikojua. Anniskelualue jäi meiltä koko festivaalin ajalta tällä kertaa näkemättä, joten juomien hinnoista ei ole mitään käsitystä. Etukäteen oli kuitenkin ilmoitettu että juomissa on 2€:n pantti, joka onkin aina järkevää, jotteivat tyhjät tölkit päädy maahan tallottaviksi. Jatkoimme matkaa kohti lavaa, jossa oli parhaillaan menossa Apulannan keikka.

En ollut koskaan aiemmin nähnyt bändiä livenä. Karvanaama oli nähnyt bändin joskus 90-luvulla. Yleisöä oli saapunut paikalle todella paljon ja kuulosti hienolta, kun koko yleisömeri lauloi mukana jokaisen biisin aikana. En ole koskaan ollut mikään Apulannan suuri fani, mutta silti tuntui että osaan sanat jokaiseen biisiin. Sen verran paljon bändin musiikki soi radiossa, että biisit ovat ihan tuttuja. Lavashow oli massiivinen. Voin vain kuvitella millainen spektaakkeli bändin taannoinen jäähallisetti on ollut. Lavalla oli koroke, jonka päällä koko bändi esiintyi ja näkyi taatusti takariviin saakka. Valot ja pyrotekniikka oli totta kai hiottu viimeisen päälle ja liekkien lyödessä lämpö tuntui ainakin yleisömeren puoleenväliin saakka, jossa kohtaa mekin keikkaa katselimme. Mahtoi eturivissä olla lämmintä, pohdin. Bändin jäsenten välinen jutustelu oli rentoa ja leppoisaa. Koko bändin olemuksesta näki että lavalla olo on heille helppoa ja tuttua. Sitä vain mietin, että pitkähihaisessa ruutupaidassa esiintyneellä Wirtasella mahtoi olla kuuma! Ilmankosteus oli äärimmäisen suuri ja vaikka helle ei ollut aivan edeltävien päivien lukemissa, tuntui sää silti järjettömän hikiseltä.

Ensimmäinen kerta kun näin Apulannan livenä

Apulannan jälkeen virkistimme itseämme ostamalla pullot vettä ja jäätelöt. Pian oli aloittamassa Tiktak ja keikasta teki merkittävän se seikka, että tämä keikka tulisi olemaan bändin viimeinen keikka ikinä. Bändi teki paluun vain muutaman esiintymisen ajaksi tänä kesänä. Oli siis ihan ainutlaatuista olla paikalla näkemässä, miten mimmit laittavat hommat pakettiin. Karvanaaman eräs tuttu oli myös tullut paikalle Helsingistä saakka ja hän kertoi menevänsä katsomaan bändiä mahdollisimman läheltä lavaa. On silti hassua, miten moni oli etukäteen avoimen yllättynyt siitä, että olimme kiinnostuneet näkemään Tiktakin. Kyllähän Karvanaama ja hänen kamunsakin toki nauroivat, että onhan siinä jotain huvittavaa, että nelikymppiset äijät tulevat tohkeissaan juuri Tiktakin keikalle. Ensinnäkin, Karvanaama on aina diggaillut bändiä ja etenkin kitarassa heiluvaa Emppua, joka on muuten jatkanut musiikin tekemistä erinäisissä kokoonpanoissa Tiktakin aktiiviajan jälkeenkin. Toiseksi, miksei? Tiktak oli aikanaan yksi suosituimmista bändeistä Suomessa ja populaarikulttuurin näkökulmasta olin itsekin todella kiinnostunut näkemään, mistä silloin on intoiltu. On sitä paitsi mukavaa vaihtelua käydä välillä ihan erilaisilla keikoilla, kuin mihin on normaalisti tottunut. Iän myötä ei suhtaudu asioihin, eikä itseensä, niin vakavasti muutenkaan.

Me hakeuduimme mahdollisimman lähelle lavaa, merkkaritiskin viereen. Ensimmäisenä lavalla olevalle korokkeelle kiipesi yhtyeen rumpali Tuuli, jonka rumpusetin bassorummussa luki ”Mä oon Tuuli”, yhtyeen sanoituksia mukaillen. Korokkeella oli myös kosketinsoittaja Nean illan työpiste. Pian loputkin bändin jäsenet saapuivat lavalle ja aloittivat soiton. Viimeisenä paikalle hypähteli laulaja Petra. Petra veti koko keikan läpi villisti juosten ja hyppien ja siinä vauhdissa meikkilook muuttui Kardashianista Alice Cooperiin ja valokuvia oli ihan mahdoton saada otettua kunnolla. Koko bändi veti keikan läpi hienolla energialla ja soittokin kulki hienosti, vaikka osa soittajista ei ole koskenutkaan soittimiinsa lähes kymmeneen vuoteen. Pohdin jossain vaiheessa ääneenkin, kuinka paljon bändin jäsenet ovat mahtaneet joutua treenaamaan näitä keikkoja varten? Tiktakiltakin tunnistin yllättävänkin monta biisiä, vaikka en ole heidän tuotantonsa parissa aikaa viettänytkään. Olihan bändillä kieltämättä 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa montakin kyllästymiseen asti radiossa soinutta biisiä, joilta ei voinut välttyä. Nyt tarkastelin bändiä kuitenkin hieman eri silmin kuin heidän kulta-aikanaan ja pystyin seuraamaan keikkaa ilman ärsyyntymistä. Minusta mimmit vetivät komean keikan. Rumpali Tuuli takoi rumpuja jämäkästi, ja vieläpä hymyillen, läpi koko keikan. Tuntui, että rumpalointi tuli häneltä ihan luonnostaan, niin vaivattomalta hänen soittonsa näytti. Kitaristien Empun ja Nooran yhteispeli oli tasapainossa. Basisti Mimmu oli kuitenkin se kaikista khuulein tyyppi lavalla. Jostain syystä bassoa soittava mimmi on aina mielestäni hieno asia ja olen tainnut tästä ennenkin mainita. Petra lauloi aivan kuin levyllä ja ääni toimi upeasti. Vaikka bändi ei ole ollutkaan oma suosikki ikinä, niin arvostan valtavasti heidän tekemistään. On sinänsä saavutus, että niin nuorina aloittaneista, massiivisen suosion läpikäyneistä, ihmisistä on tullut noin järkeviltä ja fiksuilta vaikuttavia aikuisia.

Tiktak

Lähdimme keikalta hieman ennen kun bändi lopetti, sillä ilmassa alkoi olla sateen tuntua. Eräs tuttumme laittoi viestiä, että hän oli DJ-keikalla Gastropub Sohossa ja päätimme lähteä moikkaamaan kaveria. Perille päästyämme taivaalta tuli vettä kaatamalla. Ehdimme juuri ja juuri pois alta. Sohossa oli varsin leppoisaa siihen nähden, että muualla kaupungilla oli meneillään melkoinen hulina. Tammerfestistä tulleita ihmisiä näkyi terasseilla ja kapakoiden edustoilla. DJ-vuorossa ollut kaverimme esitteli meidät myös paikan isännälle, jonka kanssa he jakoivat illan levynpyöritysvuoron. Oli mielenkiintoista kuulla paikan historiaa ja samalla myös faktaa Tampereesta muutenkin. Pääsimme maistamaan myön ensimmäistä kertaa elämässämme Kombuchaa, joka on siis sokeroidusta teestä käymisprosessin kautta tehtyä juomaa. Maistoimme Tamperelaisen The Good Guys-nimisen firman valmistamia tuotteita ja tarjolla oli inkiväärillä maustettua versiota ja vihreästä teestä pohjansa saanutta juomaa. Oli muuten hyviä molemmat! Sohossa tuli olo, että paikassa on luonnetta ja lämpöä. Sellainen paikka jossa viihtyy. Kiinnostuin kovasti kun kuulin, että päivällä Sohosta saa myös ruokaa. Pyysimme saada nähdä ruokalistan ja katsottuamme sen läpi totesimme, että seuraavan päivän lounaspaikka oli selvillä. Listalla oli hyvä valikoima ruokaa niin karnivoreille kuin meille kasvisporukoillekin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka jos ikinä Tampereelle on asiaa. Kaverin puolisokin saapui paikalle ystävänsä kanssa. He olivat päässeet tapaamaan Tiktakin jäsenet ja kaverin puoliso oli päässyt Tiktakin kanssa myös kaverikuvaan! Voitte uskoa, että Karvanaama oli kateellinen! Hyvässä seurassa aika lensi ja ennen kuin tajusimmekaan, tuli valomerkki. Oli aika halata ystävät ja toivottaa hyvät yöt. 

Kombuchaa The Good Guysin tapaan

Majapaikassamme isäntämme tulivat naukuen ja puskien meitä ovelle vastaan. Pikkuinen kissakin antoi jo silittää hieman. Isompi kissa kävi tutustumassa meihin aivan nenät neniä vasten ja lopulta hän löysi alkuyöksi paikan mahani päältä. Kissan kehräykseen olikin mukava nukahtaa. Toinen päivä Tampereella oli vielä edessä.