Ilosaarirock 2018 – Perjantai

13.heinäkuuta perjantaina alkoi Lahdessa Summer Up-festivaali. Sinne en mennyt. Samaan aikaan oli nimittäin Joensuussa Ilosaarirock. Kyseisestä festivaalista on vuosien saatossa muodostunut yksi kesän kohokohdista ja sinne on pakko päästä. Kyseinen festari on toiminut myös suurena innoittajana koko tälle blogille, joten sitä on kiittäminen (tai syyttäminen), että luet tätä kirjoitusta tällä hetkellä.

Tänäkin kesänä minä ja Karvanaama siis pakkasimme auton ja lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Joensuuta. Aiempina vuosina olemme lähteneet matkaan jo hyvissä ajoin aamulla, mutta tänä vuonna Karvanaaman täytyi viipyä elantonsa ääressä ensin ja vasta sen jälkeen karautimme tien päälle. Noin 330km helteinen ajomatka sujui ei-yhdenkään-pysähdyksen -taktiikalla ja perillä Joensuussa olimme vasta noin klo: 19.45. Siinä oli keski-ikäinen vartalo ihmeissään, kun kampesimme autosta ulos. Hieman piti kävellä ympyrää ennen kun matkasta jäykistyneet jäsenet olivat valmiina toimimaan normaalisti. Kävimme ensin vaihtamassa rannekkeet. Tänä vuonna koko festivaalialue oli ”cashless” eli kaikki maksaminen tapahtui rannekkeella olevan sirun kautta. Olin jo ladannut rahaa omaa rannekettani varten etukäteen saamallani lippukoodilla ja jännitin hieman, miten koodi saadaan synkkaamaan rannekkeen kanssa. Tekniikka on ihmeellistä ja homma hoitui jouhevasti. Rannekeasioiden jälkeen piipahdimme majoituspaikassamme hotellilla ja siistiydyimme nopeasti.

Ilta oli jo pitkällä saapuessamme festivaalialueelle. Enismmäisenä piipahdimme merkkaritiskillä ja siellä oli mukavan väljää. Jos olisin ollut ostoaikeissa, olisin päässyt suoraan ostoksille, eli jonoja ei ollut minkäänlaisia. Ehdimme ohimennen kuulla myös Jenni Vartiaisen keikan loppumetrit Päälavan ohi kävellessämme. Vartiainen vaikutti varsin ammattimaiselta esiintyjältä ja yleisö tuntui olevan lämpimänä. Sää olikin edelleen todella lämmin ja menimme käymään anniskelualueella virkistäytymässä ennen klo: 22.00 aloittavaa seuraavaa kiinnostavaa ohjelmanumeroa. Saimme istumapaikan tutun sinapin ystävän pöydästä ja vaihdoimme nopeasti kuulumiset hänen kanssaan. Paikalla oli myös Karvanaaman serkkupoika, joka myös istahti hetkeksi seuraamme. Hän kertoi, että tulomatkalla festivaalijunassa Mokoma oli heittänyt akustisen keikan, joten junamatkustajatkin olivat päässeet mukavasti tunnelmaan. Pian kello oli jo kymmenen ja suunnistimme kohti rannalla olevaa Rentolavaa.

Jenni Vartiainen päälavalla

Rentolavalla soitti Gogol Bordello. Muistelen nähneeni orkesterin vuoden 2009 Ruisrockissa ja silloin taisin tempautua täysillä tunnelmaan. Juomilla saattoi myös olla osuutta asiaan, nyt kun hieman palauttelen muistoja mieleeni... New Yorkilainen bändi oli jo vauhdissa saapuessamme paikalle ja yleisö hytkyi helteisessä illassa mukana. Lavalla oli sakkia kuin SaiPan maalilla ja tunnelma oli katossa. Sillä hetkellä soineesta kappaleesta tuli mieleen Euroviisut. Vaikka musiikillisesti yhtyeen edustama, slaavilaisilla mausteilla hämmennetty, folkin ja punkin sekoitus ei välttämättä ole ihan oma juttu, niin hyvälle tuulelle se ainakin sai. Yleisö aloitti spontaanin letkajenkan kesken keikkaa ja menoa oli varsin mukava katsella. Olin kirjoittanut muistiinpanoihini, että meno oli hikistä, hauskaa ja outoa. Ihan loppuun saakka emme menoa tiirailleet vaan piipahdimme mulkaisemassa samaan aikaan Tähtiteltassa soittanutta CMX:ää, jota oli säestämässä myös Joensuun kaupunginorkesteri. CMX ei ole koskaan ollut itselleni mikään iso juttu eikä se ollut sitä nytkään. Kaikki plussa menee tällä kertaa Joensuun kaupunginorkesterille.

Gogol Bordello Rentolavalla

CMX:n jälkeen kello kertoi, että meillä oli vielä tovi aikaa pyöriä festivaalialueella ennen kun piti kiiruhtaa takaisin hotellille, sillä suosikki pariskuntamme Turusta oli saapumassa paikalle. Kävimme katsomassa millainen meno oli Entisten nuorten discossa Metelli-teltassa. No, Sabrina siellä soi ja porukkaa oli jopa tanssahtelemassa. Seuraavaksi istahdimme toviksi anniskelualueelle testaamaan jälleen miten käteisetön maksaminen onnistuu ja onnistuihan se. Olo oli leppoisa ja tuntui kesältä. Juomien jälkeen kävelimme hotellille ja matkalla kuulimme kuinka Nightwish aloitteli omaa spektaakkeliaan. Nightwishin äänet tosin peittyivät samaan aikaan jokirannanssa soittaneen Deep Purple cover-bändin alle. Bändin solisti haeskeli sisäistä Ian Gillaniaan niin tomerasti, ettei paljon muita ääniä ympärillä kuulunutkaan. Hotellille päästyämme haimme vielä huoneestamme kylmät juomat ja istuimme tovin Turkulaisten kanssa ulkona. Ystäväpariskunnan herrahenkilöllä oli syntymäpäivä, joten olin ottanut mukaan myös koristesateenvarjot, joilla saatiin juhlatunnelma pystyyn. Olimme kaikki helteestä ja matkasta väsyneitä, joten drinkkien jälkeen vetäydyimme yöunille ja latailimme akut seuraavaa festivaalipäivää varten. Tulossa oli pitkä ja helteinen festivaalipäivä.

Tähtiteltta pimenevässä illassa