Blow Up 4. – Lauantai

Lauantaina nukuimme pitkään ja nautimme aamiaisen pitkän kaavan mukaan. Päiväohjelmaan kuului kulttuurisetelien törsääminen Ticketmasterin pisteellä ja samalla reissulla veljeni kihlattu aikoi mennä ostamaan Stockmannin Hulluilta Päiviltä heille kotiin uuden viherkasvin. Karvanaamaa ahdisti ajatus Hulluista Päivistä jo valmiiksi ja myönnettäköön, että en itsekään ole tungoksen ystävä. Otin kuitenkin asenteen, että kun asiat on hoidettu, voidaan ottaa kaljaa. Niinpä me lähdimme porukalla ytimeen. Pienen tuskan ja hampaiden kiristelyn jälkeen veljen kihlatulla oli kainalossaan viherkasvi ja ruukku ja minä puristin käsissäni kahta lippua Henry Rollinsin Travel Slideshow:hun Kulttuuritalolle Itsenäisyyspäiväksi.  Viestittelimme koettelemuksen aikana myös turkulaiselle AA-kerholaiselle ja hän ilmoitti odottavansa meitä Kalliolaisessa ravintola Iltakoulussa Piritorin kupeessa. Sinne suunnistimme mekin.

Iltakoulussa rauha laskeutui maahan samalla hetkellä, kun tuoppi kolahti tiskiin ensimmäisen pitkän huikan jälkeen. Meininki jatkui siihen tyyliin, kuin nyt lauantaipäivänä ravintolassa voi jatkua. Nälkä alkoi jossain vaiheessa ilmoittaa olemassaolostaan ja menimme syömään läheiseen Soi Soi kasvisravintolaan. Ruoka oli tuttuun tapaan herkullista. Ruoan jälkeen vaadin, että menemme käymään vielä jokaisella Helsingin reissulla pakollisessa pysähdyspaikassa, eli Majava Baarissa. Majavassa oli tarjouksessa houkutteleva Mimosa-ämpäri ja koska olin päässyt tarjousten makuun jo aiemmin Hulluilla Päivillä, tartuin syöttiin. Kilistelimme ämpärin tyhjäksi ja lähdimme jatkamaan matkaa. Turkulainen ystävämme meni tässä vaiheessa käymään hotellillaan ja sovimme tapaavamme illalla Korjaamolla festareiden parissa. Mekin menimme vielä hetkeksi veljen ja hänen kihlattunsa luo istumaan iltaa, ennen kun lähdimme siirtymään Blow Up-festivaalien humuun.

Mimosaa ja keskaria Majava Baarissa

Tuttuun tapaan hyppäsimme taas ratikkaan ja suhasimme sillä Oopperan pysäkille. Toiveikkaina kävimme tekemässä loton ja samalla ostimme pari olutta. Olimme etukäteen katsoneet, että meitä ensimmäisenä kiinnostavaan keikkaan oli vielä noin puoli tuntia aikaa. Kun olimme ostoksemme tehneet, tarkistimme aikataulua ja totesimme, että bändi, jota olimme menossa katsomaan, aloitti soiton itse asiassa juuri sillä hetkellä. Tein henkilökohtaisen nopeusennätyksen oluttölkillisen juomisessa ja sen jälkeen sukelsimme sisälle Korjaamolle.

Vaunusalissa soitti jo Ruotsalainen okkultihme, Hällas. Orkesteria on todella moni tuttu ja tuntematon hehkuttanut ja se on ollut kovassa nosteessa.  Orkesteri on käynyt soittamassa Lahdessakin kesällä Kaupungin Äänet-festareilla, jonne en valitettavasti päässyt itse osallistumaan. Onneksi pääsin korjaamaan tämän puutteen Blow Upeissa. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista olla katsomassa miten Hällaksen meininki lähtee Ravintola Torven yläkerrassa, Tirrassa. Todistajien mukaan keikka oli ollut todella hyvä. Korjaamon vaunusalissa oli lauantaina alkuillasta paljon väkeä, mutta pääsimme sukeltamaan hyville väijymispaikoille lähelle lavaa. Tykkään siltä miltä bändi näytti ja korvaankin kuulosti mukavalta. Ihan erityisesti nautin hyvistä stemmalauluista, joka on aina miellyttävää kuultavaa silloin, kun se sujuu. Bändin materiaalista voi tunnistaa myös aineksia perinteisestä discopopista ja se on hauska lisä bändin soundimaailmaan. Keikkaa katsellessani aloin jostain syystä verrata Hällasta toiseen suureen nykyokkultin nimeen, Blood Ceremonyyn. Näin bändin vuoden 2016 Lontoon Desertfesteillä ja ryhmä teki minuun suureen vaikutuksen. Blood Ceremony veti okkultriman sen verran korkealle, että Hällas jäi hieman sen varjoon. Ehkä olin odottanut vielä enemmän, koska etukäteen niin moni hehkutti ja ylisti bändiä ihan överisti. En sano, etteikö Hällas olisi ollut hyvä. Ainakin keikan jälkeen yhtyeen tuotanto on viipyillyt korvanapeissani paljonkin. Keikan jälkeen pidimme taas rupattelutaukoa tuttujen kanssa ja tässä vaiheessa Turun ystävämmekin teki paluun hotellilta. 

Ruotsalainen Hällas

Paussin jälkeen menimme kuuntelemaan, myös vuoden 2016 Lontoon Desertfesteillä näkemäämme doomia, sludgea ja stoneria hienosti yhteen sekoittelevaa Conania. Conan soittaa siinä mielessä mukavaa materiaalia, että heidän musiikissaan tapahtuu koko ajan jotain ja se pitää homman mielenkiintoisena. Bändin livemeno ei aiheuttanut tämän tyylisillä keikoilla monesti tapahtuvaa ”sydänkohtausvaikutusta” eli sitä tunnetta, kun basso jytisee niin, että tuntuu kuin pumppu lähtisi minä hetkenä hyvänsä takomaan epätavalliseen rytmiin, mutta ei sitä aina tarvitakaan. Biisit olivat sopivan ytimekkäitä pituutensa puolesta eli mitään minuuttitolkulla tapahtuvaa maalailua ei tapahtunut. Kuuntelin osan keikasta ravintolan puolelta ja totesin, että meno kuulosti hyvältä sieltäkin.

Conan 

Kävimme Conanin jälkeen jaloittelemassa ja pyörimässä Korjaamon Kinon aulassa ja kuuntelemassa pienessä kulmasalissa soittanutta Lingua Ignotaa. Kyseessä on noise-artisti, joka on oikealta nimeltään Kristin Hayter. Katsoimme menoa hetken. Materiaali oli lauantai-iltaisessa ja huurteisessa mielentilassa aika hitaasti syttyvää..tai ehkä niin päin, että itse olin hitaasti syttyvässä tilassa. Meininki oli mielenkiintoista, mutta olisi kaivannut kuuntelijalta erilaisen mielentilan. 

Emme ehtineet kauaa muutenkaan ihmetellä pienen salin menoa, koska halusimme olla ajoissa paikalla siinä vaiheessa, kun brittiläinen Godflesh aloittaa oman tuokionsa Vaunusalin puolella. Kyseinen industrial- ja postmetal -yhtye on meille Karvanaaman kanssa sillä tavoin tärkeä, että häämatkallamme vuonna 2012 kävimme katsomassa bändin keikan Baltimoressa Maryland Deathfesteillä. Tuo keikka on jäänyt mieleeni yhtenä vaikuttavimmista festarikeikoista kautta aikain. Silloin duo esiintyi ulkolavalla, yön pimeydessä ja pääsimme lähes eturivin paikoille kohtaamaan lavalta vyöryneen äänivallin. Godflesh tarjosi Blow Upissakin räjähtävää taattua laatua ja vaikka kesken kaiken kitaristi - laulaja Justin Broadrickin soittokamat levisivätkin ja kamojen kiukuttelu jatkui läpi keikan, niin se ei aiheuttanut mielestäni mitään katastrofia. Väitän, että osa yleisöstä ei edes havainnut mitään epätavallista keikan aikana.

Teknisistä ongelmista huolimatta Godflesh määräsi

Godfleshin jälkeen Karvanaama oli sitä mieltä, että hän on nähnyt sen mitä halusikin tulla lauantaina katsomaan, mutta kävimme vielä pienessä salissa kuuntelemassa millaista kamaa paljon etukäteen borinaa aiheuttanut doom metal -artisti Author & Punisher yleisölle tarjoili. Keikka oli jo alkanut meidän saapuessamme paikalle ja sali oli aivan täynnä. Meneillään oli oikein mainio yhden miehen show hienoine efekteineen. Mietin, että tämä olisi sellainen performanssi, joka pitäisi kokea alusta alkaen, koska kesken kaiken menoon oli hankala päästä mukaan. Moni kehui jälkikäteen miehen keikkaa yhdeksi festareiden parhaista, enkä toki sitä kyseenalaista. Itse en saanut harmikseni nyt irti keikasta sitä hurmosta, jonka esimerkiksi Godflesh parhaimmillaan aiheuttaa. Toivon, että minulle tarjoutuu mahdollisuus nähdä artisti vielä jossain uudelleen. 

Päivä oli ollut pitkä ja päätimme jättää illan kaksi viimeistä vetoa väliin. Ennen lähtöä kävin ostoksilla merkkaritiskillä ja mukaani lähti Hällaksen pätsi, jonka ostin bändin laulajalta, jopa hieman ujon oloiselta, Tommy Aleksanderssonilta. Ajelimme raitiovaunulla takaisin Kallion ytimeen ja kävimme vielä iltaoluella Roskapankissa ja iltaviskillä Pulmussa. Lähipizzeriasta haimme yöruokaa ja menimme veljen ja hänen kihlattunsa luo nauttimaan eväät. He olivat vielä hereillä meidän pelmahtaessamme paikalle. Olimme hyvällä tuulella, mutta itse olin ilmeisesti sen verran väsynyt, että olin nukahtaa falafelieni kanssa ruokapöytään. Oli jo aika painua unille odottamaan seuraavaa päivää ja sunnuntai-illan Blow Up jatkoklubia.