Lokakuun raskain viikonloppu - Blow Up.3. Toinen osa.

Lauantaiaamuna herätyskello herätteli hyvissä ajoin aamupalalle. Plussaa muuten Cumulus Hakaniemelle siitä, että huoneen sai mukavan pimeäksi, eikä uni häiriintynyt verhojen raosta pilkistelevän valon takia. No, eipä aurinko pilkistellyt lauantaiaamuna muutenkaan, sillä keli oli hyvinkin harmaa ja kostea. Nälkä kurni tässä vaiheessa vatsassa sen verran, että ei ollut mielenkiintoa jäädä murehtimaan säätä. Ruokaa! Aamiaistila oli täynnä, mutta saimme kuitenkin vallattua meille kahden hengen ikkunapöydän. Kasvisruokatyypille aamiaisella oli mukavana yllärinä se, että tarjolla oli kasviskevätrullia. Minä arvostin, Karvanaama ei niinkään. Ei siis kuitenkaan pelkkää salaattia, puuroa ja leipää. Vatsa tuli täyteen ja sehän riittää.

Päivän ohjelma oli ennen illan keikkoja ihanasti auki. Ensimmäisenä päätimme käydä tutussa Vegekaupassa. Ostoskassiin tarttui muun muassa jo 90-luvulta vegeporukoille tutuksi tullutta Tartex-kasvitahnaa, jota ei meinaa Lahdesta löytyä oikein mistään. Ostokset tehtyämme emme keksineet muutakaan, kuin mennä, ei ehkä niin yllättäen, Majava baariin. Miksikäs ei? Tunnelma siellä on aina leppoisa, palvelu loistavaa ja paikka on muutenkin miellyttävä. Jukeboksiin oli ihan pakko heti aluksi kilauttaa kolikko ja toistoon päätyi muun muassa Monster Magnetia, Suicidal Tendeciesiä ja Type O Negativea, eli pelkkiä helmiä. Majavaan tuli myöhemmin myös monta mukavaa tyyppiä oluelle. Muiden muassa entinen melkein kämppikseni tuli varta vasten minua tapaamaan. Ollaan asuttu aikanaan samassa kämpässä...eri aikaan tosin. 

Kello venähti huomaamatta vauhdilla eteenpäin ja seurueeseen jossain vaiheessa liittynyt tuttu basisti ja antiikki-asiantuntija ehdotti, että ennen keikkoja noutaisimme vielä jostain evästä ja suuntaisimme istumaan alkuiltaa hänen kämpilleen. Entisen melkein kämppikseni kanssa kävimme heilauttamassa vegekaupan ostokset hotlalle ja sen jälkeen jatkoimme muun porukan kanssa matkaa Döner Harjuun. Eväät völjyyn ja matka jatkui basistin kämpille. Ruoka oli todella hyvää. Kiitos Döner Harju! Visiitti oli myös hyvin sivistävä, sillä opimme Youtube-videoiden kautta muun muassa sen, että itse asiassa Remu Aaltonen on kehittänyt ensimmäisenä maailmassa Blast Beat-rumpukompin. Myös se tuli selväksi, että Elvis oli vaan ihan pään räjäyttävän cool, mutta sekaisin. 

Mitä illan keikkatarjontaan tulee, niin olimme päättäneet ehtiä ainakin Noothgrushin ja Saint Vituksen keikoille. Nämä aktit olivatkin ohjelmistossa mukavasti peräkkäin. Illan pääesiintyjäksi aluksi tarkoitetun Saint Vituksen kitaravelho Dave Chandler oli telonut jalkansa ja bändi oli toivonut hieman aikaisempaa soittoaikaa, jotta herra Chandler pääsisi lepäämään ajoissa. Tämä kävi meille paremmin kuin hyvin. Lähdimme basistin kämpiltä tarkkaan ajoitetusti ja ehdimme paikalle juuri sopivasti Noothgrushin soittoa kuulemaan. Itselläni ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia bändin suhteen ja oli mukava huomata, että meininki oli mieluisaa.  Tuli tarve päästä katsomaan bändiä vähän tarkemmin ja änkesin itseni toviksi lähemmäs lavaa. Karvanaama kuvaili jälkikäteen bändin meininkiä hitaaksi, likaiseksi, vihaiseksi ja väkivaltaiseksi ja kuvaus sopiikin keikkaan hyvin.  

Keikan jälkeen oli taas aika tavata ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Se onkin tällaisten tapahtumien suola. On paljon tyyppejä, joita ei oikeastaan tapaa muualla, kuin keikoilla hyvän musiikin parissa. Kannattavaa hommaa tuo keikoilla käynti sanoisin, ja sanonkin.

Noothgrush.

On se kannattavaa hommaa myös sellaisten bändien vuoksi kuin Saint Vitus. Kyseistä bändiä en ole aikaisemmin livenä nähnyt ja odotukset olivat korkealla. Karvanaama odotti keikkaa tosin varmasti vielä enemmän kuin minä, koska kyseessä on yksi hänen niin sanotuista lapsuuden sankarit-kokoonpanoistaan. Odotus palkittiin kyllä moninkertaisesti. Jo 70-luvun lopulla perustetun bändin meininki oli nimittäin sen verran vakuuttavaa, että edes Dave Chandlerin rikkinäinen jalka ei pystynyt laimentamaan orkesterin menoa. Vaikka solistina ei ollutkaan "Wino", jonka olisimme halunneet nähdä, oli keikka silti ihan timanttia. Bändin alkuperäinen solisti Scott Reagers hoiti tonttinsa komeasti. Sali oli tupaten täynnä eikä tällä kertaa tullut mahdollisuutta mennä lavan edustalle, mutta kyllä meiningistä sai käsityksen kauempaakin katsottuna ja etenkin kuultuna. Orkesteri esiintyi jämäkästi ja teki selväksi, että he ovat DOOM. Minuun ainakin show upposi kuin veitsi sulaan voihin ja Karvanaamakin oli silmin nähden tyytyväinen. 

Saint Vitus.

Saint Vituksen jälkeen päädyimme puimaan näkemäämme Karvanaaman vanhan, muun muassa Oheisvasara -yhtyeestä tutun, punkkariaikojen kaverin ja hänen viehättävän puoliskonsa kanssa. Totesimme porukalla, että olimme nähneet sen mitä tulimmekin katsomaan ja oli ihan turha jäädä enää paikalle tämän jälkeen. Lähdimme kohti hotellia tällä kertaa bussilla. Bussissa perustimme myös alustavasti bändin, jonka musiikillinen tulevaisuus tosin jäi vielä hämärän peittoon, mutta tärkeintähän on että nimi on iskevä: Vauvahaivenet. Hotellin vieressä sijaitseva Fafa’s tarjoili meille jälleen maittavat yöpalansa ja hotellin pimeään huoneeseen oli hyvä nukahtaa.

Sunnuntaiaamuna vain minä suuntasin aamupalalle ja söinkin itseni tärviölle kasviskevätrullien vuoksi. Karvanaama kehitti itselleen jonkinlaisen vuosisadan migreenikohtauksen ja luovutettuamme huoneen, olikin pakko etsiä kalpean Karvanaaman kanssa avoinna oleva apteekki. Onneksi sellainen löytyi ja tarpeelliset rohdot saatiin hankittua. Takaisintulomatkalla bussissa nuokkui siis tällä kertaa joku muu kuin minä. 

Jos jotain yhteenvetoa loppuun haluaa tehdä, niin kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut: 4,5/5. Puoli pistettä vie lauantain sää ja Karvanaaman migreeni. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä Blow Up.4. tuo ensi vuonna tullessaan. Kyseessä on kuitenkin aivan mahtava tapahtuma; Erittäin onnistuneet järjestelyt sekä todella monipuolinen ja kiinnostava ohjelmisto. Suuri arvostus ja hatunnosto järjestäjille! Täältä tähän.