Jytinkimurhia ja rautalankausta

Talvi on edennyt jo siihen pisteeseen, että toissa viikonloppuna Lahessa kisailtiin Salppurin talviurheilukisoissa. Kisaviikonlopun lauantaina ravintola Tirrassa myös syötiin kilpaa. Vuotuiset Lihamukin syönnin mm-kisamittelöt nimittäin taisteltiin jälleen. Tänä vuonna mukana oli oma sarja myös kasvissyöjille ja siinä kisailijat nauttivat kaksi pahvimukillista herkullista Vegemin seitankebabia. Varsinaisen lihamukikisan säännöt olivat samat kuin viime vuonnakin ja ne voit halutessasi käydä kertaamassa tästä viime vuoden blogikirjoituksesta: https://liianvanhafestareille.blogspot.com/2018/03/lihaa-ja-kotimaista-musiikkia.html. Itse olin toki paikalla tänäkin vuonna katsomassa kisoja ja maistamassa miltä vuoden 2019 virallinen mm-kisavegemukillinen maistuu. Paikalla on siis perinteisesti aina myös mukimyynti, niin lihanhimoisille kuin meille rehuista nauttivillekin. Voittajiksi selvisi lihasarjassa tänä vuonna taitelijanimellä Monsteri Ukko aterioinut herra ja vegesarjassa ensimmäistä kertaa kirkkaimman mitalin vei Jimmy Kivi. Olin juuri ja juuri toipunut tästä mukien taistosta, kun koitti uusi viikonloppu.

Vegemukikisassa oli tänä vuonna mukana myös hevonen

Viime perjantaina olin arkisten velvollisuuksien uuvuttama, mutta innoissani illan karkeloista. Meille oli tulossa yökylään ystäväpariskunta Turusta saakka ja illalla, 2019 Femmagaalankin näyttämönä toimineella, Möysän musaklubilla oli tarjolla rautalangalla taiteilua Marko Haaviston, Kaarle Viikatteen, Antti Kukkolan ja Kepa Kettusen tahtiin. Jo aiemmin perjantai-iltapäivänä, parturin kautta, kotiin kurvannut Karvanaama oli jo täydessä ruoanlaitossa, kun pääsin kotiovelle. Pian jälkeeni myös yökyläilijämme saapuivat taipaleeltaan ja asetuimme ruokapöydän ääreen nauttimaan Karvanaaman valmistelemasta tortilla-ateriasta ja janojuomista. Aika lensi ja meille meinasi tulla hieman kiirus illan keikkapaikalle. Taksilla kaarroimme pelipaikoille varsin oivalliseen aikaan. Mössön alaovelle oli jo muodostunut jonoa ja olin onnellinen siitä, että olimme hyvissä ajoin alueella. Oli ilahduttavaa todeta, että mukana menossa oli todella paljon kivoja ihmisiä. Fiilis oli valtavan mukava, kun tuli nähtyä ja otettua muutamat mukilliset sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ole nähnyt aikoihin. Tajusin ihan ikävöineeni näitä tyyppejä. Iltaan oli jo ennen musiikillista antia istutettu onnen siemen, joka kantoi tunnelmaa läpi illan. Laajemmin tarkasteltuna, musiikkipläjäys oli houkutellut Mössölle ihmisiä laajalla ikäskaalalla ja sali näytti täydeltä siinä vaiheessa, kun keikka alkoi.

Kun puhutaan miehistä esiintymislavalla, voidaan puhua Suomen mittakaavassa jonkinlaisesta super kokoonpanosta. Rumpuja soittava Kepa Kettunen on suorastaan legendaarisen Agents-yhtyeen rumpali ja aivan eittämättä yksi Suomen kovimmista kannuttajista. Toista kitaraa soittaa Francine-yhtyeen keulakuva, biisintekijä ja solisti Antti Kukkola, jolla on kovat rokkikukon kannukset nykyaikaisen rautalankarokin eteenpäin viejänä. Toinen kokoonpanon kitaristeista ja laulajista on Viikate-orkesterista tuttu kaakkoisen kaihon tulkki ja sanataituri Kaarle Viikate. Bändissä bassorytmeistä ja laulusta vastaa virtuoosimainen, lahjakas ja kokenut kantrimusiikin taitaja ja Poutahaukkojen keulamies Marko Haavisto. Tämä joukko on hiljattain julkaissut jo toisen pitkäsoittonsa ”Kuu On Vaarallinen”. Kuten tältä porukalta saattaa odottaakin, levy pitää sisällään tarttuvia ja svengaavia rock’n’roll kipaleita, kaihoilla kyllästettyä kitarointia ja laulua, joka väreilee selkäpiissä. Olin ennen keikkaa tutustunut uuteen levyyn hyvin hatarasti, mutta keikalta löysin heti omat suosikkini uutuudelta: levyn nimibiisin ”Kuu On Vaarallinen” sekä höyryjunan lailla eteenpäin jyskyttävän biisin ”Kulkuritar”. Keikka alkoi heti intron jälkeen biisillä ”Sydänsurumies”, joka löytyy vuonna 2017 julkaistulta singleltä. Aiemmalta, vuonna 2015 julkaistulta pitkäsoitolta: ”Laulu tuohikorteista”, tuli omat suosikkini ”Revontulimekko”, ”Kuningatar” ja aina sieluuni porautuva ja mustassa sydämessäni onnistuneesti tunteita liikauttava ”Alla ajopuun”. Ilta huipentui Viikate-yhtyeen biisiin ”Hautajaissydän”, jolla lauloi alun perin, jo edesmennyt, Topi Sorsakoski. Nyt biisin tulkitsi Marko Haavisto ja en voisi kuvitella Sorsakosken jälkeen biisille ketään muuta laulajaa.

Marko Haavisto, Kaarle Viikate, Antti Kukkola ja Kepa Kettunen

Miehet ovat luoneet yhdessä musiikkia, jossa sekoittuu jalkaa vispaava rokki, klassinen suomalainen rockiskelmä ja kaihoisat tuulet menneiltä ajoilta. Kaarlen ja Markon laulua on miellyttävä kuunnella ja miesten äänet soivat yhteen kauniisti. Tai kauniiksi kutsuminen kuulostaa tässä yhteydessä vähättelyltä. Etenkin silloin, kuin Marko Haavisto laulaa, tapahtuu jotain, mitä ei osaa selittää. Tuntuu, kuin jotain liikahtaisi maankuoressa. Ääni kumpuaa jostain syvästä sinisestä, nostaa niskakarvat pystyyn ja tuntuu lävistävän koko vartalon. Kaarle Viikatteen ääni täydentää Haaviston vahvan ulosannin ja välillä tuntuu kuin musiikki vain keinuisi ilmassa. Hienoa, että nämä miehet ovat löytäneet yhteisen sävelen (pun intended).

Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä pilaamaan täydellinen musiikkikokemus Taalan karaokeen. No ei sentään, Ten Dollars Saloonissa on nimittäin aina ammattitaitoiset karaokevetäjät, loistava äänentoisto ja useimmiten hyviä laulajia. Oma ongelmani paikan suhteen on vaan se, että menen sinne aina silloin, kun promilleraja on ylittänyt törkeän rajan, kotiin olisi pitänyt lähteä jo kahta tuntia aiemmin ja itsesensuuria ei ole näkynyt moneen tuopilliseen. Seura oli onneksi loistavaa ja ilta oli kaiken kaikkiaan kiva. Onneksi meillä oli ystävät kylässä, joten lähdimme kutakuinkin ajoissa ja pääsimme melkein ihmisten aikoihin nukkumaankin...tai no toki paistettiin vielä pitsat ja kuunneltiin vähän Deicidea ja Morbid Angelia naapureiden iloksi ennen yöpuulle menoa. Ihana ja onnen täyteinen ilta 5/5.