Retrorokkia ja unissakävelyä

Tammikuun alku sisälsi pitkälti vain rauhallista oleilua ja talviulkoilua, joten livemusiikkikokemukset jäivät taustalle. Sisäinen polte musiikin äärelle kyti kuitenkin tulipunaisena, ja onneksi tilanteeseen tuli toissa lauantaina korjaus. Päästadin iki ihanassa baarissa, Loosessa, oli esiintymässä Lahden ylpeys Musta Risti ja ruotsalais-saksalainen retrorock ihme Lucifer. Lucifer teki tällä Suomi-retkellään keikkaa myös Jyväskylässä, Vaasassa ja Tampereella, mutta logistisesti ja ajallisesti Helsinki sopi parhaiten omaan pirtaani. Samalla avautui hyvä tilaisuus sukuloida veljen ja hänen kihlattunsa luona, kun kutsuin itseni heille yökylään.

Matka Lahdesta Helsinkiin sujui läpi tuulen ja tuiskun ihan leppoisasti. Toista viikkoa sitten Helsingin lumikaaos oli vielä orastava, joten Kallion sydämestä löytyi koslalle myös aivan hyvä pysäköintipaikka lumikinosten välistä. Tällä hetkellä en lähtisi yrittämään samaa etsintää. Ennen keikkoja pääsin nauttimaan hyvästä ruoasta hyvässä seurassa. Tarjolla oli veljeni valmistamaa vegelasagnea ja hänen puolisonsa tekemää vege pannacottaa, jotka huuhdoimme alas chileläisellä punaviinillä. Kuuntelimme nostalgiapäissämme kasetteja kasettisoittimella, joka matkasi seuraavana päivänä mukanani kotiin Karvanaaman iloksi ja riemuksi. Keikkapaikalle oli kuitenkin pakko liikahtaa hyvissä ajoin, sillä aina pakollinen pysähdys Majavabaarissa ei saanut jäädä tälläkään reissulla väliin. Majavassa piipahdus kesti kahden oluen ja kahden jallushotin verran. Sitten olikin jo lähdettävä Looseen.

Loosessa ei onneksi tarvinnut juuri jonotella ja heilahdus sisälle alakerran keikkapaikkaan sujui vaivatta. Tiskin kautta sukelsin suoraan Mustan Ristin keikalle, eli varsin mainiosti ajoitettu saapuminen. Loppuunmyyty Loose oli täyttynyt jo mukavasti jytäpumpun kavutessa lavalle. Mustaa Ristiä on ilo katsoa ja bändistä onkin kehittynyt karismaattinen ja näyttävä kokoonpano. En voi olla ihailematta laulusolisti Einari Toiviaisen hillityn voimakasta ulosantia. Laulaja pääsi kuulemaan kehut myös kasvotusten keikan jälkeen, kun eräs nimeltä mainitsematon, keski-ikäistyvä ja juopunut, rouva tämän hänelle kävi kertomassa. Kiitos menee kuitenkin myös ihan koko bändille. Yksinkertaisesti ei vaan ole mitään negatiivista sanottavaa. Koko porukka toimii niin hyvin yhteen, ettei mikään väli falskaa.  Hienoa musisointia kerta kaikkiaan! Ostin itselleni bändin hupparinkin silkasta tyytyväisyydestä.

Musta Risti

Mustan Ristin jälkeen juomalasiin oli saatava täydennystä ja tiskiltähän sitä sai. Kirjoitin joskus, että vessareissuista kirjoittaminen ei tule tavaksi, mutta puhuin paskaa. Nimittäin oli hyvin lähellä, etten olisi päässyt tapaamaan Luciferin upeaa laulusolistia Johanna Sadonisia toilettimatkallani. Vessakopista ulos tullessani nimittäin näin, kun Johannan hiukset ja hapsuhihat heilahtivat ulos vessan oviaukosta. No, en ole koskaan ollut mikään ajoituksen suosikkilapsi, joten en jäänyt murehtimaan missausta pitkäksi aikaa. Parempi etten mennyt sössöttämään mitään tyhmää, ajattelen näin jälkikäteen.

Ovesta vilahtanut hapsupaita näytti Johannan päällä hyvältä myös lavalla ja tyylikäs oli muukin kokoonpano. Rumpuja takonut laulajattaren puoliso, Nicke Andersson, toki etunenässä. Mahtava yksityiskohta oli, että Johanna Sadonisilla oli edessään oma tuuletin, jonka tuulahduksessa heilui niin hiukset kuin hapsutkin. Näyttävää menoa kerta kaikkiaan. Levyltä kuunneltuna odotukset olivat live-vedolta melkoiset ja ikävä kyllä hieman petyin bändin esiintymiseen. Missään ei sinänsä ollut mitään vikaa ja kaikki oli tavallaan ihan kivasti, mutta joku ei ihan lähtenyt. Ei missään nimessä huono keikka, mutta ei niin upeakaan kuin odotin etukäteen. Menin nauttimaan loput keikasta ja parit juomat vielä lähelle tiskiä. Bongasin tiskin luota myös herra Blow up that Gramophonen, eli Esa Valkeajärven, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanasen ennen poistumista Helsingin yöhön.

Lucifer 

Keikan jälkeen oli nälkä ja hain pitsaa ennen siirtymistä takaisin Kallioon. Ravintoloihin ei enää mieleni tehnyt, joten kulkuni kävi veljen luo nukkumaan. Yö oli mystinen omituisen unissakävelyepisodin vuoksi, mutta mielestäni nukuin ihan hyvin. Pieni unissakävely ei tuntunut missään aamulla. Seuraavana päivänä meille oli varattu Lie Mi -ravintolasta brunssi. Ja huh huh, oli nimittäin aivan mainio brunssi. Hintaa tuli alle 20€ per naama ja valikoima oli runsas ja maukas.  Ehdoton suositus, mikäli Aasialaiset maut ja runsas herkkuvalikoima kuulostaa mieluisalta. Pienen lötköttelyn jälkeen ajomatka takaisin Lahteen sujui kauniissa pakkassäässä jouhevasti. Hyvä retki taas kerran!