RETKIKOHTEITA POIKKEAVILLE

Kuten edellisenäkin vuonna, festari- ja musapainotteiset reissut on jääneet lähes kokonaan välistä tänä kesänä. Tähän on syynä tietenkin edelleen se saatanan rutto, jonka nimeä en jaksa nyt tässä erikseen mainita. Vaan eipä hätää, kesä 2021 ja ilmastonmuutos ovat kyllä muuten hemmotelleet meidät piloille ihanilla apokalyptisillä hellejaksoillaan. On ollut niin lämpsäkkää, että edes alkukesän valtavat hyttysparvet ja kesähelteistä innostuneet, verenhimoiset, paarmat eivät ole onnistuneet pilaamaan hikisen kesän riemuja. Niin ja onneksi Suomesta löytyy mielenkiintoisia reissukohteita, vaikka ei olisi osallistunutkaan niille harvoille tänä kesänä järjestetyille festareille.  Seuraavaksi kerron teille muutamia omia reissukohteita tältä kesältä, joita voin suositella muillekin.

Taiteen ystäville Suomessa riittää paljon kohteita ja yksi vierailemisen arvoinen paikka on Kouvolan kupeessa, Sippolassa, sijaitseva Taidekeskus Antares. Vanha meijerirakennus on pitkän remontin jälkeen muuntautunut moderniksi ja monipuoliseksi näyttely- ja kulttuuritilaksi. Rakennuksesta löytyy myös taiteilijaresidenssejä, joita taitelijat voivat tiedustella käyttöönsä. Taide ei rajoitu vain seinien sisäpuolelle, vaan myös pihapiiristä löytyy katsottavaa. Tänä kesänä esimerkiksi pääsimme osallistumaan Meijerin metsä -nimisen näyttelyn avajaisiin, joka oli nimensä mukaisesti ihan kirjaimellisesti metsään pystytetty taidenäyttely. Koska äidin kesämökki sijaitsee hyvin lähellä Taidekeskus Antaresta, kävin siellä myös myöhemmin kesällä katsomassa, tällä kertaa sisätiloissa, Uni ja Kuolema - Hypnos ja Thanatos -nimisen näyttelyn. Esillä on siis useiden eri taiteilijoiden teoksia aiheeseen liittyen. Sekä Meijerin Metsä että Uni ja Kuolema - Hypnos ja Thanatos -näyttelyt ovat esillä 29.8.2021 saakka, joten vielä ehtii. Ottakaahan siis Kaakossa kurvailevat suunnaksi Sippola ja vierailkaa mestoilla.

Taidekeskus Antareksen pihalla

Seuraava ehdottomasti mainitsemisen arvoinen retkikohde on Mikkelissä sijaitseva Visulahden vahakabinetti. Vierailimme kohteessa Karvanaaman ja hänen jälkikasvunsa kanssa ja jokainen oli käynnin jälkeen sitä mieltä, että visiitti oli matkustamisen arvoinen. Karvanaama oli joskus 80-luvulla vieraillut kohteessa viimeksi, joten ihan tuoreita muistikuvia paikasta hänellä ei ollut. Itse olin aina ajatellut, että kyseiseen vahakabinettiin päästäkseen, pitäisi hankkia lippu koko Visulahden huvialueelle, mutta oletukseni oli väärä. Vahakabinettiin pääsee erillisellä maksulla eikä ole mikään pakko lunastaa lippua muualle alueen rientoihin. Hinta oli meiltä 7€ per perberi, joten aika edullista verrattuna moneen muuhun Suomen kesän vetonaulaan. Sen enempää paljastamatta yksityiskohtia, voin vaan todeta, että kaikessa kurjuudessaan paikka on kerta kaikkiaan riemastuttava. 13-vuotiaan reissukaverin sanoin: ”Oli niin huono, että oli hyvä!”. Visit Mikkeli -verkkosivut kirjoittavat kohteesta näin: ”Kabinetin kokoelmaan kuuluu 80 taidokkaasti tehtyä vahanukkea, joista löydät mm. kaikki Suomen presidentit, valtion päämiehiä Venäjältä ja Ruotsista, kulttuurihahmoja, eri alojen julkkiksia, urheilijoita ja tietysti myös joulupukin.” Jokainen tehkööt kuitenkin lopullisen arvion hahmojen taidokkaasta toteutuksesta itse. Riemastuttava paikka monessa mielessä. Vahakabinetin jälkeen kävimme hieman haistelemassa alueen tunnelmia muuten ja ympäröivä estetiikka oli, kuin olisi humpsahtanut takaisin keskelle lamavuosien syvintä alhoa. Hetken jo tunsin, kuinka istun lapsuudenkotini kauhtuneella vihreällä sohvalla, katsellen TV-ruudulta Iiro Viinasen huolestuneita kasvoja ja innosta puhkuen odotan jo tulevaa mainoskatkoa. Visulahden TV-mainoksissa soinut Visulahti-tunnari on muuten juuri hiljattain edesmenneen tuottajavelhon Mika Sundqvistin käsialaa

Vahakabinetin valloittavaa tunnelmaa

 

Jos päätätte tehdä retken vahakabinettiin tai ihan muuten vaan liikutte Mikkelin suunnalla, niin ottakaa ihmeessä suunnaksi myös Ristiina ja Ristiinassa sijaitseva Kallioniemen huvila aivan Saimaan rannalla. Kallioniemen huvila on paitsi pihapiireineen kaikkineen upea paikka, mutta sillä on ihan äärimmäisen mielenkiintoinen historia. Huvilan ovat rakentaneet vuonna 1896 kielitieteilijä N.E. Setälä ja silloinen puolisonsa, myös monipuolisena kirjailijana ja kielenkäyttäjänä toiminut, Helmi Krohn. Se, mikä tekee paikasta ihan erityisen mielenkiintoisen, on se, että Helmi Krohn tunnetaan kirjallisen työnsä lisäksi myös meediona ja spiritualismin edistäjänä Suomessa. Hän on muun muassa perustanut vuonna 1946 Suomen Spiritualistisen seuran. Kallioniemen huvilallakin on siis aikanaan järjestetty spiritismi-istuntoja ja nykyäänkin siellä kerrotaan kummittelevan, vaikka se ei toki huvilan päätoimintaa nykyään olekaan.  Nykyään huvilalla voi käydä esimerkiksi lounaalla tai mennä vaikka illalliselle rantamakasiineille. Yöpymismahdollisuuksistakin kannattaa tiedustella.  Veneellä liikkuville löytyy vierasvenesatama. Tiloja voi varata myös omia juhlia varten. Jos aikaa on enemmän, niin Kallioniemestä järjestetään myös veneretkiä muun muassa historiallisille Astuvansalmen kalliomaalauksille. Kallioniemen Facebook-sivuja kannattaa seurata, koska siellä ilmoitellaan tarkemmin muun muassa ravintolatoiminnasta ja tapahtumista. Meidän retkueemme kurvasi mestoille vahakabinettireissun jälkeen ja sattui niin hyvin, että samana viikonloppuna Kallioniemessä järjestettiin vanhojen laivojen regatta. Illan ohjelmassa oli tarjolla myös sitä kauan kaipaamaani live-musiikkia, tällä kertaa Karmankallio Unplugged-nimisen duon tarjoilemana. Rantamakasiineilla nautimme illalliseksi herkulliset burgerit ja ranet, joille seurueemme nuorinkin jäsen antoi täydet pisteet. Ihan erityinen kokemus reissulla oli nähdä vanhojen laivojen regatta upeine laivoineen ja erityisesti Aino-laiva, jonka kotipaikka vielä viime kesänä oli Lahdessa. Tänä vuonna Aino pääsi ikään kuin takaisin kotiin, eli Saimaalle, josta sen matka aikanaan on alkanutkin.

Mielenkiintoisen historian omaava Kallioniemen huvila

Vielä viimeisenä täkynä Helsingissä liikkuville suosittelen reissua Suomenlinnan naapurisaarelle, Vallisaareen. Meidät Vallisaareen tänä kesänä sai kansainvälinen taidepläjäys Helsinki Biennaali. Saari toki itsessäänkin on historiallinen nähtävyys ja mukava retkikohde, eli jos ette ehdi 26.9.2021 päättyvään Helsinki Biennaaliin, niin Vallisaareen kannatta kyllä mennä muutenkin. Meidän reissumme ajoittui erääseen helteiseen heinäkuiseen lauantaipäivään, jolloin liikkeellä oli muutama muukin ihminen. Biennaali itsessään on maksuton, mutta lauttalippu toki pitää maksaa. Saarella on myös vierasvenesatama, jos satut omistamaan oman paatin. Monet Helsinki Biennaalin teokset oli sijoitettu sisätiloihin useisiin saaren rakennuksiin, joten ruuhkaisena päivänä teoksien näkemistä piti jonotella välillä pitkiä aikoja. Tämän vuoksi emme ihan kaikkia teoksia käyneet edes katsomassa, mutta hyvin monta näimme silti. Vallisaaren näyttelytiloina toimivat rakennukset olivat kyllä melkein kuin taideteoksia, joten jo pelkästään niissä riitti katsottavaa. Yksi vaikuttavimmista kokemuksista oli keskelle metsää luotu ääni-installaatio, joka on kanadalaisen taiteilijapariskunnan Janet Cardiffin ja George Bures Millerin tuotos. Metsässä oli puunkantojen näköisiä penkkejä, jonne ihmiset saivat mennä istumaan. Penkkejä ympäröivään luontoon oli sijoiteltu useita kaiuttimia, joista tuli vaihtelevaa äänimaisemaa. Oli välillä pakko vilkaista olan yli, kun kuulosti siltä, että lauma villihevosia tai täysillä puksuttava veturi olivat tulossa kohti. Ympärillä oli kuitenkin vain vehreä metsä ja äänet tulivat kaiuttimista. Ihan upea kokemus. Toinen vaikuttava näyttely oli Tuomas A. Laitisen lasityöt. Teokset ja näyttelytila yhdessä olivat näyttävä kokonaisuus.

Tuomas A. Laitisen lasitaidetta 

Siinä siis muutama täky reissaajille ja hei, jos tiedät jonkun kivan mestan mikä pitää ehdottomasti nähdä, niin minulle voi suositella. Kesä ei vielä ole ohi ja aina tulee uusia!