Tyhmä vuosi ja tuntematon tulevaisuus

On vissiin tapana tehdä aina vuoden lopussa yhteenveto kuluneesta vuodesta. Jotkut tekevät syvällisen pohdinnan siitä, missä vaiheessa oma elämä on menossa ja jotkut listaavat esimerkiksi omasta mielestään vuoden parhaat levyt. Onhan vuoden vaihtuminen ihan hyvä aika pysähtyä, päivittää tilanne ja lähteä taas jatkamaan. Miksei sellaista tsekkausta voisi tehdä vaikka 23.8. jos haluaa. Ei kai sekään väärin ole, jos siltä tuntuu. Omassa elämässä uusi vuosi ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä uusiutumisen aikaa tai lupausten tekemistä. Ja ennen kun joku ehtii esittää vastaväitteitä, niin olen toki sellaistakin kokeillut, kun olen joskus lampaana ajatellut, että niin kuuluu tehdä, mutta en mitenkään sydämessäni (tai siis aivoissani) ole tuntenut, että se on tarpeen. Panikoin sitten kun täytän vuosia, eli kesäkuun alussa ja oikeastaan muulloinkin aika mielivaltaisesti ihan milloin sattuu. Tykkään kyllä perunasalaatista ja kuoharista. Lapsena oli ihan parasta, kun sai luvan kanssa valvoa ja katsoa raketteja. Silloin ei miettinyt sitä, miten paniikissa eläimet ja sotaveteraanit paukkeesta ovat. On mennyt räiskeestä sittemmin maku.

Moni on sanonut, että vuosi 2020 oli ihan paska ja siihen on helppo yhtyä. Omana elinaikanani on toki tapahtunut kamalia kriisejä ympäri maailmaa joka vuosi, mutta tämä koronapaskamyrsky on tietysti siitä erilainen, että se on koskettanut ihan jokaista paikkaa maapallolla samaan aikaan. Tavoitti virus viimein jopa Antarktiksenkin, vaikka pitkään siinä menikin. Vuoden 2020 kohtalo on jäädä historiaan vuotena, jolloin koronavirus mullisti maailman. Mullistus jatkuu vielä vuonna 2021 ja kuka tietää, ehkä vielä senkin jälkeen. Ainakin vaikutukset jatkuvat. Enää ei huvittuneena hymistellä kiinalaisturisteille, jotka joka paikassa kulkevat maskit naamassa ja tuskin linnanjuhlissa enää kätellään. Mitkä ovat taloudelliset vaikutukset? Kaikki on vielä tässä vaiheessa arvoitusta. 2020 on lukunakin helppo muistaa. Tulevaisuuden lapset loistavat varmasti historian kokeissa, kun kysytään minä vuonna koronapandemia puhkesi. Ja minä kun luulin, että Pähkinäsaaren rauhan vuosi (1323) on helppo muistaa! Sehän on ihan sekava verrattuna vuoteen 2020!

Valoa tunnelin päässä onneksi näkyy. Vuosi 2020 jää historiaan myös vuotena, jolloin keksittiin koronarokote. Hassua miten innolla tässä nyt odottaakin sitä, että joku tuikkaa neulalla olkavarteen ja vielä mahdollisimman pian ja samaa toivoo vielä kaikille itselleen tärkeille ihmisillekin! Rokote on herättänyt myös vastustusta ja kaikenlaista keskustelua, mutta eipä minua kiinnosta. Kannattaa keskustella jonkun sellaisen kanssa, jota foliohattuilut kiinnostaa. Jos jokin rokotteessa mietityttää, niin ehkä se, että miten pitkän suojan rokote antaa, eli milloin se pitää uusia, vai pitääkö koskaan? Lyhyesti siis totean vaan, että: äkkiä sitä piikkiä tänne!!!

Nyt kun on käsitelty yleinen tilanne, niin kai tähän loppuun voi muutaman sanan kirjoittaa omasta elämästäkin koronavuonna 2020. Tosi vähän keikkoja, tosi vähän ihmisiä, tosi vähän reissuja ja tosi vähän alkoholia. Reilusti omaa rauhaa, reilusti liikuntaa, reilusti raitista ilmaa ja reilusti uusia viherkasveja. En tiedä onko seuraava juttu hyvä vai huono asia, mutta jos olin ennen vähän erakko, niin nyt vasta olenkin. Itse en siitä kärsi, päinvastoin, tuskin kovin moni muukaan, mutta varmaan joku ihmismieleen enemmän yleisellä tasolla perehtynyt saattaisi olla huolissaan. Jos tämä kulkutauti jossain vaiheessa kukistetaan, niin ehdin kyllä ahdistua sosiaalisissa tilanteissa vielä monta kertaa tulevaisuudessa, joten ei huolta. Niin ja vaikka täällä poterossa on ihan mukavaa, niin kyllä minä odotan niitä keikkoja ja festareitakin ihan kamalasti!

Hyvää uutta vuotta siis kaikille lukijoille! Olkoon tulevaisuutesi valoisa ja toivotaan, että valo ei ole se juna mistä joskus puhutaan.