Neuroottinen lintu korvamadon nappaa

Tänä keväänä alkanut Korona-vitsaus on vaikuttanut ihmisiin monilla tavoilla. Sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset tulevat päivittäin esille uutisten muodossa. Koronalla ei voi katsoa olevan paljonkaan positiivisia vaikutuksia mihinkään ja epätietoisuus tulevaisuudesta ei helpota yhtään. En ole ikinä pitänyt itseäni optimistina, mutta ehkä epätoivoinen tilanne saa aikaan ihmeitä myös henkilökohtaisella tasolla. Olen nimittäin huomannut koronasta seuranneen ainakin yhden positiivisen vaikutuksen. Yleensä negatiivisiksi miellettyjen korvamatojen laatu on nimittäin parantunut koronan aikana. Syy on selkeästi se, että koska olen etätöissä ja muutenkin aika hyvin sosiaalisesti eristäytynyt, niin en altistu niin paljon huonolle musiikille. Tänä vuonna olen pääosin itse valinnut mitä musiikkia kuuntelen. En kuuntele radiokanavia, joista tulee oman musiikkimakuni vastaista musiikkia, enkä hengaile paikoissa, joissa taustamusiikki riipii korvia. Huonolle musiikille altistun pääosin ruokakaupassa käydessäni tai välillä TV:tä katsellessani.

Noin vuosi sitten keksin, että alan pitää korvamadoistani päiväkirjaa. Se osoittautui hankalaksi, koska korvamato hiipii päähän niin huomaamatta ja tiedostamatta. Korvamadon iskiessä en muistanut useinkaan koko päiväkirjaa. Pidin päiväkirjaa muutamia päiviä, mutta lopulta se unohtui kokonaan, kunnes taannoin palasin asiaan lyhyesti. Huomasin, että vuoden takaisissa korvamadoissa ja tämän vuoden korvamadoissa on hieman eroa. Viime vuonna niin sanottuja huonoja korvamatoja esiintyi enemmän kuin tänä vuonna. Haluaisin silti korostaa, että vuosi sitten korvamadot eivät olleet pelkästään niitä huonoja, koska huonolle musiikille altistumisesta huolimatta olen koko ajan kuunnellut myös hyvää musiikkia, joka sekin on jäänyt alitajuntaan soimaan. Onneksi niin.

Yleensä en näitä blogijuttuja varten tee mitään taustatutkimuksia (ja sen kyllä huomaa), mutta tällä kertaa tein pieteetillä oikein sellaista syväluotaavaa etsivän työtä, eli googletin mitä korvamadosta löytyy. Selvisi, että korvamato on vielä toistaiseksi melko vähän tutkittu ilmiö, vaikkakin materiaalia on alkanut viime vuosina tulla lisää. Saga Mannilan kirjoittama Ylen uutisten juttu parin vuoden takaa oli mielenkiintoinen. Jutussa pääsi ääneen tekniikan tohtori Lassi Liikkanen, joka on väitellyt aiheesta. Hän vahvisti oman havaintoni siitä, että ympäristötekijät vaikuttavat korvamatojen esiintyvyyteen ja myös sillä on vaikutusta, miten paljon henkilö kuuntelee musiikkia. On selvää, että jos ihminen kuuntelee paljon musiikkia, niin hänellä on myös enemmän korvamatoja. Kuulemma neuroottisuuteen taipuvaiset ihmiset kiinnittävät korvamatoihin enemmän huomioita. En myönnä mitään.  Liikkasen tutkimusten perusteella korvamadot ovat kuitenkin muidenkin kuin neuroottisten ihmisten vitsaus, sillä hänen tutkimastaan 12 000:sta koehenkilöstä 90 prosenttia koki korvamatoja viikottain. Kyseessä on siis melko yleinen ilmiö. Linkki tuohon Ylen juttuun tässä: https://yle.fi/uutiset/3-10429155  Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukaista läpi myös mitä aina yhtä luottamusta herättävä Wikipedia aiheesta mainitsee: https://fi.wikipedia.org/wiki/Korvamato

Jos mietin omia korvamatojani, niin ne koostuvat suurimmaksi osaksi kappaleista, joita olen lähiaikoina kuunnellut tai kuullut. Välillä korvamadon lähdettä ei pysty ollenkaan selvittämään. Joku biisi vaan tunkee tajuntaan jostain mielen syövereistä, vaikka sitä ei olisi kuullutkaan aikoihin. Sitten on ne korvamadot, jotka ovat sisäisen, rikkinäisen, jukeboxin vakiomatskua. Omalla kohdallani näihin vakiomatskuihin sisältyy esimerkiksi Super Mario -tunnari ja Mozartin Eine Kleine Nachtmusik (Pieni yösoitto). Kun pohdin aihetta ääneen, Karvanaama huikkasi, että hänellä soi päässä usein kaupungilla talsiessaan Sleep-yhtyeen biisi Dragonaut. Tarttuva sävelmä, joka jäi hetkeksi korvamadoksi myös itselleni keskustelun jälkeen.

Mutta mitä sitten pitää tehdä, jos aivot nitisevät liitoksissaan jonkun piinaavaan korvamadon vuoksi? Usein kuulee sanottavan, että jos korvamato kiusaa, niin pitää kuunnella kyseinen kappale, jolloin se lähtee pois. Wikipedian tietojen mukaan tuo ei auta. Lassi Liikkanen sen sijaan vihjaa, että kannattaa kuunnella jotain muuta musiikkia tai keskittyä johonkin aivan muuhun asiaan, jolloin tarkkaavaisuus kohdentuu muualle kuin korvamatoon. Myös yksi hieman yllättävä keino voi auttaa estämään korvamatoja, nimittäin purkan jauhaminen. Onneksi korvamadot ovat harvoin ihan kamalia ja onneksi niiden kanssa pystyy elämään.  

Lopuksi julkaisen vielä tuon aiemmin mainitsemani lyhyen, mutta informatiivisen korvamatopäiväkirjani:

2019

14.8.2019      Heikki Hela – Uneton yö,

Maria McKee – If love is a red dress

15.8.2019      Foo Fighters – Pretender

22.8.2019      Nylon Beat – Syytön,

Uuno Turhapuro-elokuvien tunnari

25.8.2019      Pave Maijanen – Lähtisitkö,

Black Sabbath – Iron man

 

2020

23.8.2020      J.Karjalainen – Väinö,

Starship – We built this city

25.8.2020      Johnny – Voiko ihanammin päivä enää alkaa

2.9.2020        Elton John – Rocket man

3.9.2020        Queen – The invisible man

8.9.2020        Leevi and the leavings – Vakosamettihousuinen mies

12.9.2020      Star Trek -tunnari