Blow Up 4. – Syksyn kaunein sunnuntai ja jatkoklubi

Terveisiä pimeästä! Jotenkin on kahlattu tämä vuosi jo joulukuuhun saakka. Kirjoittamisen kanssa on ollut takkuista ja sen sijaan, että olisin jaksanut raportoida keikkajuttuja, olen nauttinut musiikista monin tavoin. Sen lisäksi olen nukkunut ja syönyt hyvin paljon, vähän niinkuin treenannut tulevaa joulua varten. Nyt on kuitenkin sopiva hetki istahtaa alas ja palata vielä kerran yhteen menneen syksyn parhaista viikonlopuista ja kauniiseen lokakuiseen sunnuntaipäivään, joka yllätti lämmöllään ja auringollaan.

Kännykkäni herätys pärähti soimaan sunnuntaiaamuna klo: 5.30. En osaa selittää miksi. Herätys oli kyllä asetettu myös muutamaa tuntia myöhemmäksi, jotta ehtisimme ajoissa veljeni varaamalle brunssille Helsinginkadulla sijaitsevaan Ruplaan. Mahtava paikka, jota suosittelen lämpimästi mikäli brunssihammasta kolottaa. Hyvän ruoan lisäksi myös ympäristö oli miellyttävä ja visuaalisesti kiinnostava. Tarjolla oli monipuolisesti sapuskaa ja meille kasvispiipertäjillekin löytyi monenlaista vaihtoehtoa. Erityisen iso plussa täydellisestä jälkiruokapöydästä. Löysin sieltä sen legendaarisen jälkiruokamahan, jonne mahtui vielä porkkanakakkua, tiramisua ja juustokakkua senkin jälkeen, kun napa oli täynnä brunssieväitä.

Ruplan runsas brunssi 

Brunssin jälkeen kävimme pukeutumassa lämpimiin vaatteisiin ja lähdimme kohti kauppatoria. Sieltä ehdimme juuri parahiksi Suomenlinnan lauttaan. Olimme varautuneet kylmään merituuleen, mutta tuo lokakuinen sunnuntai oli todella lämmin ja aurinkoinen. Helsingin rannat kylpivät auringonpaisteessa ja tuuli loisti poissaolollaan. Suomenlinnassa vietimme useamman tunnin ympäri saarta kävellen ja tunneleissa seikkaillen. Kun palasimme takaisin mantereelle, alkoi jo nälkä muistuttaa olemassaolostaan ja tarvitsimme pikaisesti murua rinnan alle. Menimme asema-aukion lähellä sijaitsevaan Maya-ravintolaan. Sunnuntai-iltapäivänä paikka oli aika täynnä, mutta meille löytyi kuitenkin vapaa pöytä. Ruoka ei aiheuttanut mitään typerryttävää vau-efektiä. Karvanaama oli jopa pettynyt tilaamaansa annokseen. Hän oli tilannut mielestään jotain ihan muuta, mutta sai eteensä viisi pientä, mautonta ja kovaa käärylettä, joissa ei ollut tarpeeksi täytettä. Oma ruokani oli maultaan ihan ok ja ainekset vaikuttivat terveellisiltä, mutta jotain kertoo se, että en edes kunnolla muista mitä söin. Ruoan jälkeen haimme kamamme veljeni ja hänen tulevan vaimonsa luota ja ajoimme autolla illan tapahtumapaikalle, Korjaamolle. Karvanaamalla oli illan Blow Up-jatkoklubilla DJ-setti.

Hahmoja Suomenlinnan tunneleissa

Saavuimme paikalle samaan aikaan, kuin kanadalainen Dopethrone-yhtye. Bändi erottui katukuvasta selkeästi tummine vaatteineen, pitkine partoineen ja rastoineen sekä naamatatuointeineen. Kannoimme levyt sisälle ja Karvanaama perehtyi levysoittimien toimintaan. Keikkapaikalla valmistauduttiin illan keikkaan. Meillä oli luppoaikaa, joten perehdyimme Other Records -distron valikoimaan. Dopethronen väki tutki myös innoissaan tarjontaa. Ainakin bändin hurjan näköinen laulaja - kitaristi Julie osti useammankin tuotteen distrosta. Jossain vaiheessa tapahtuman järjestäjä tuli kertomaan, että Dopethronen kiertuemanageri kaipaa apua merkkaritiskillä. Manageri itse hoitaa yleensä toki paitojen ja levyjen myynnin, mutta muutamana yönä vähiin jääneet yöunet olivat vaatineet veronsa. Ilmoitin, että toki voin jeesailla. Sainpahan itsellenikin mielekästä tekemistä, sillä välin, kun Karvanaama oli DJ-hommissa. Saagani merkkarimuijana ei siis ole päättynyt.

Merkkarimuijan duunipiste

Väkeä alkoi saapua ja merkkarit tekivät kauppansa. Illan ensimmäisenä aloitti kotimainen Sludge ja stoner -jyrä Demonic Death Judge. Kävin hieman kurkkimassa heidän settiään sillä välin, kun Dopethronen kiertuemanageri tuli käymään myyntitiskissä. Vaikka en koko keikkaa nähnytkään, niin kuulin kyllä ja täytyy sanoa, että toimi se niinkin. Bändin meininki on tosi järeää ja vakuuttavaa. Juuri sellaista kuin muistelinkin. Viimeksi olin katsomassa kokoonpanoa muutaman promillen marinadissa, Ravintola Torvessa, jokunen vuosi sitten ja mieleeni jäi päällimmäisenä hyvä fiilis ja helvetin kova meno...ja seuraavan päivän päänsärky. Merkkaritiskillä kävi kova kuhina myös Demonic Death Judgen puolella ja pääsin kertomaan monelle, että kannattaa saapua takaisin keikan jälkeen, jolloin kaverit ovat itse paikalla. Mielelläni olisin toki jeesannut, mutta aivoillani oli tekemistä jo pelkästään pysyä mukana Dopethronen kamojen myynnissä.

Demonic Death Judge 

Siitä päästäänkin horjuvaa aasinsiltaa pitkiin illan toiseen esiintyjään, eli Dopethroneen. Pääsin sniikkailemaan heidänkin keikkaansa ovensuusta siinä vaiheessa, kun heidän kiertuemanagerinsa tuli huolehtimaan merkkaripöydästä. Meininki oli energistä, kiukkuista, jopa suorastaan raivokasta. Tuntui että vähän jokainen biisi kertoi huumeista. Lavalle katsoessa ei heti olisi ajatellut, että porukan yönunet olivat jääneet vähäisiksi. Oli hauska katsoa bändiä lavalla täydessä raivossa, kun juuri hetkeä aiemmin olin jutellut kohteliaan ja miellyttävän oloisen bändin laulajan Vincentin kanssa mukavia merkkaritisikin luona. Tässä se taas todistetaan, että vaikka bändi olisi lavalla miten hurja tahansa, niin tyypit voivat olla oikein mukavaa sakkia.

Dopethrone

Sunnuntai-ilta oli onnistunut ja Karvanaamallakin oli sujunut kivasti levypöydän takana. Sain valita Dopethronen merkkareista mukaani mitä halusin ja bändin CD:t sekä T-paita lähtivät matkaani. Kotimatkalla fiilistelin mennyttä Blow Up.4. -viikonloppua, jota on nytkin oikein mukava muistella. Niin ja hei muuten, jo ensi viikolla, Itsenäisyyspäivänä, Blow up vol.5. -tapahtuman neljä ensimmäistä kiinnitystä julkistetaan ja 10.12. tulee myyntiin rajallinen määrä kolmen päivän lippuja. Kannattaa olla tarkkana ja ostaa omat liput heti, koska ne tulevat menemään nopeasti. Varmasti tulossa on taas pelkkää timanttia!