Äänimaisemaa, heviä ja psykedeliaa

Blogissa on ollut hiljaista viime vuoden lopusta alkaen ja syy on se, että en ole käynyt juurikaan keikoilla. Enempää asiaan menemättä totean vain, että rakkaan lemmikkieläimen sairastelu ja poismeno ovat pitäneet innostuksen keikoilla käyntiä kohtaan minimissä.

Elämä kuitenkin jatkuu ja perjantai 9.2 oli se päivä, jolloin oli suorastaan pakko lähteä ravintola Torveen. Torvessa oli tarjolla Svart night, eli Svart Recordsin iltamat, ja esiintymässä kolme bändiä: Käki, Musta Risti ja Jess and The Ancient Ones. Yritin ajoittaa lähtöni kotoa niin, että ehdin paikalle ennen kun Käki-yhtye aloittaa. Myöhästyin kuitenkin hieman keikan alusta. Syytän lähiöasumista. En tajunnut, että perjantai-iltaisin busseja ytimeen menee vain kerran tunnissa. Vielä viikko tilipäivään, joten taksi ei tullut kysymykseen. Näillä mentiin siis. Pitkästä aikaa Torveen meneminen hieman jännitti, mutta nähdessäni ihmisten parhaimmistoa jo lipunmyynnissä tuntui kuin olisin tullut mukavaan olohuoneeseen. Ravintola Torvi ei petä.

Saapuessani Torveen Käki jo kukkui, eli keikka oli käynnissä. Lahtelainen Käki koostuu muun muassa Cut To Fit -yhtyeen jäsenistä, mutta musiikkityyli ei ole lähelläkään Cut To Fitin aggressiivista ja raakaa grindia. Käki soittaa instrumentaalista ambient-tyylistä fiilistelymusaa ja tekee sen erittäin tyylikkäästi. Ymmärsin, että lavalla tapahtuvat asiat perustuvat aika pitkälti improvisointiin. Bändi itse on kuvannut aktiaan ääni-installaatioksi ja ymmärrän kyllä miksi. Ikävä kyllä perjantaina tuli fiilis, että tässä tarjoillaan nyt helmiä sioille, sillä nousuhumalaiset ihmiset eivät välttämättä ole juuri sitä otollisinta yleisöä tuon kaltaiselle musiikkitarjonnalle. Itsekin, juntti kun olen, keskityin höpöttelemään keikan aikana pitkästä aikaa näkemieni ihmisten kanssa sen kustannuksella, että keikka jäi taustamusiikiksi. Nolottaa. Pohdiskelin kyllä keikan aikana sitä tilannetta, johon itse sijoittaisin bändin musiikin ja mieleeni tuli kesämökki, järvimaisema, saunan rappuset ja kesäyö. Hipoisi täydellisyyttä.

Käki

Illan toisena esiintyjänä oli Lahtelainen Musta Risti, joka on aina yhtä fantastinen. Bändi on taitava ja solisti, Einari Toiviainen, saa aina kylmät väreet aikaan laajalla äänialallaan ja tarkkuudellaan. Ei ihme, että Svart Records nappasi orkesterin talliinsa muutama vuosi sitten. Olen nähnyt bändin monta kertaa livenä ja todettava on, että oli esiintymispaikkana sitten Torven nurkka tai festarilava, niin kylmäksi ei jätä. Jos et ole tutustunut Mustaan Ristiin, niin häpeä hyvä ihminen! Jos tykkäät 70-luvun heavyrockista, Black Sabbathista ja vaikka Haikara-yhtyeestä, niin tulet diggailemaan Mustaa Ristiä. En tiedä mikä fiilis bändin jäsenillä itsellään oli tämän kyseisen illan keikasta, mutta lavalta välittyi hyvä energia ja itsevarmaa esiintymistä oli ilo katsella.

Musta Risti

Illan kolmas ja viimeinen akti oli Kuopiolainen Jess and The Ancient Ones, joka veti ainakin minua kuvainnollisesti sanottuna täydellä voimalla halolla päähän. Olen nähnyt bändin ennenkin, mutta aiemmin en ole ollut näin puulla päähän lyöty kuin nyt olen. Ensimmäisen kerran näin bändin Tavastialla 2012, jossa se oli lämmittelemässä sitä alkuperäistä Corrosion Of Conformityä. Toinen tutustuminen bändiin oli saman vuoden kesällä Hammer Open Air Metal festivaaleilla. Kumpikaan keikka ei jäänyt kovin suurilla kirjaimilla omiin aikakirjoihini. Jotain on nyt kuitenkin tapahtunut ja se jokin on vienyt bändin aivan uudelle tasolle. Viimeisin bändin levy, The Horse and Other Weird Tales, antoi kyllä osviittaa siitä mitä ilta tuo tullessaan. 60-luvulta vaikutteita ottavaa, psykedeelistä occult rockia, soittava bändi on luonnollisesti myös Svart recordsin siipien suojassa ja viime aikoina yhtye on noteerattu muuallakin kuin Suomessa. Voisi sanoa, että vuonna 2010 perustettu bändi on ollut nosteessa jo hyvän aikaa. Lavalla oli perjantaina äärimmäisen karismaattinen kokoonpano ja jos Musta Risti tarjoili itsevarmuutta, niin nyt sitä vasta lavan täydeltä olikin. En tiedä, mutta väittäisin, että etenkin solistin itseluottamuksessa on tapahtunut ihan hurjaa kehitystä ja hänen äänenkäyttöään ei voi kuin nöyränä ihailla. Tällä hetkellä bändin meininki on kuin Covenilla tai Jefferson Airplanella parhaina päivinään. Torven lavalla oli perjantaina rocktähtiä, ei mitä tahansa soittelijoita. Tärisevin käsin kannoin viimeiset rahani keikan jälkeen merkkaripöytään ja ostin bändin hihamerkin.

Jess and The Ancient Ones

Keikan jälkeen siirryimme paikallisen kampusradion, Limu Radion, viestintävastaavan kanssa Public Corneriin puimaan illan esityksiä. Työvuorossa olevaa karvanaamaa harmitti, ettei ollut päässyt keikoille. Onneksi tilaisuuksia näiden bändien näkemiseen varmasti vielä tulee. Neljän jälkeen olinkin jo kypsä unille ja pääsin karvanaaman kyydissä kotiin. Mukava ilta ja todisti taas sen, että musiikki on parhaimmillaan livenä. 5/5.

Mitä blogiin tulee, niin kevään aikana on varmasti tulossa paljon uutta matskua. Musiikkipainotteisia reissuja on tiedossa ainakin Tukholmaan ja Lontooseen, kotimaan keikkareissuja toki unohtamatta. En malta odottaa. Toivottavasti et sinäkään.